Toissa lauantaina olimme Alvorissa SITA-karnevaaleilla. (Soul in the Algarve) Mielestämme olimme ajoissa paikalla, mutta pääkadun varrella, jossa kuppiloita on vieri vieressä, ei näkynyt ainoatakaan vapaata pöytää. Ruokaravintoloissa olisi ollut vapaata. Todella hyvällä tuurilla löytyi yksi pieni, tyhjä pöytä, jonka ympärille me kaikki viisi ahtauduimme. Tuolejakin piti jonkin verran metsästää.
Kulkueessa oli kaiken ikäisiä ihmisiä, osalla huikeita pukuja ja paljon meteliä sekä väriä. Oli todella kuuma päivä, jopa minä olin iloinen, kun aurinko häipyi viereisen talon taakse. Kulkueessa tanssivilla ihmisillä oli vakiovarusteena vesipullot mukana,
Söin ehkä parhaita nachoja ikinä. Muuta ruokaa ei tuosta meidän baarista saanutkaan. Nachoissa oli mahtavan paljon sulatettua juustoa ja maukasta tomaattikastiketta.
Karnevaalihumun jälkeen piti päästä johonkin rauhalliseen paikkaan syömään, joten otimme taksin Praia da Rochan kiinalaiseen ravintolaan. Siitä onkin aikaa, kun siellä olen viimeksi käynyt, Joskus lomailuaikoina tuli vierailtua siellä usein. Ruoka on todella hyvää!
Viime sunnuntaina oli vuorossa – no kaikki arvaavat kyllä – jääkiekon MM-kisojen finaali Suomi – Kanada. Oli hienoa seurata sitä suomalaisten kanssa Rochalla Moonligt-baarissa. Sää oli aika viileä ja kadun muut baarit ammottivat tyhjyyttään, mutta meillä mökättiin, jännitettiin ja huudettiin. Maalasimme valkoisiin T-paitoihin siniristejä, Susalla oli sinivalkoinen kasvoväriliitu mukanaan ja jokainen sai poskiinsa pienet liput. Ja lopuksi, kun se voitto sieltä tuli, sai eräs meidän porukasta soittaa oman padinsa kautta kaikki mahdolliset Suomen lätkäbiisit.
PAITSI yksi tärkeä biisi jäi soittamatta, Ramses II:n Villieläin.
Minun on ihan pakko kirjoittaa tästä, koska olen niin ylpeä ja onnellinen. Artisti on minun rakas poikani, joka on haaveillut musiikista ammattina niin kauan. Sekä tehnyt kovin paljon töitä sen eteen. Liikuttuneena olen katsellut TV-haastattelun ja lukenut kaikki mahdolliset artikkelit aiheesta. Ja parastahan on, että tuo jääkiekon MM-kisojen seuraaminen on ollut koko meidän pienelle perheellemme jokakeväinen traditio jo kauan.
Kultajuhla Tampereella oli unelmien täyttymys!
Mikin kirjoituksia Portimãosta 