Olimme eilen vappuaattoa viettämässä oikein monipuolisesti. Ensin grilliruokaa ystäväpariskunnan kotona, ettei tarvitse sitten ravintolassa tilata ruokaa. Sitten matka jatkui Praia da Rochalle suomalaisten viikoittaiseen tapaamiseen, Meitä oli taas paljon. Pöytiä ja aurinkovarjoja siirreltiin edestakaisin, että saatiin kaikki mahtumaan terassille. Sää suosi, ei tarvinnut palella, ihan kepeässä kesämekossa pystyin istumaan siihen asti, kun aurinko alkoi laskea. Porsu-tapaamisten ( Porsu = Portimãon suomalaiset) isäntä ja emäntä olivat jälleen kerran panostaneet. Isännällä oli tyylikkäästi ylioppilashattu päässään, emännällä tiara ja kaikille mukana olleille serpentiiniä kaulaan. Jopa tarjoilijamme kantoi serpentiiniä kaulassaan aika pitkään, hetken aikaa myös tiaraa päässään.
Viime viikolla kävimme meille uudessa paikassa lounaalla, Eräs tuttu vei meidät autollaan Alvoriin ja tutustutti ravintolaan nimeltä Luis, joka sijaitsi melkein rannalla. Mahtavan hyvää ruokaa. Tilasimme lammasvartaan puoliksi. Olemme oppineet, ettei kannata tilata kahta annosta, koska ne ovat niin valtavia, että aina menee ruokaa hukkaan, kun ei vain jaksa syödä. Sitäpaitsi kun syö vähemmän pääruokaa, jää tilaa vielä jälkiruoallekin! 😂 Menemme varmasti tuohon paikkaan vielä uudelleen. Se oli ennestään tuttua maisemaa ja bussipysäkkikin on ihan vieressä.
Olen kyllä vaikuttunut, kuinka ystävällisiä ja mukavia monet täällä asuvat suomalaiset ovat. Eräänä aamuna minulla vain oli puhelimessa viesti, että tarvitsemmeko parveketuoleja. No, juu, kyllä… Kun emme ole oikein isoja illanistujaisia pystyneet järjestämään, koska sisällä tilat ovat aika pienet ja terassilla ei ole ollut tarpeeksi tuoleja. Nyt on. 🤗Saimme kaksi järjettömän mukavaa löhötuolia ja neljä käsinojallista istuinta.
Ja siitähän alkoikin isompi urakointi. Ensin hankin Facebookin marketplacelta ompelukoneen. Aloin ompelemaan tuoleihin istuintyynyjä. Jotain vikaa koneen polkimessa kuitenkin oli, koska välillä kone ei saanut virtaa. Tai sai virtaa, mutta ei ommellut. Otin yhteyttä myyjään ja hän toimitti minulle toisen polkimen. Siinä ensimmäisessä on pakko olla ollut jotain irti sisällä, kun se helisi oudosti. Nyt kone toimii. Seuraavaksi loppuivat tyynyjen täytteet. Säästämäni superlonipatjat eivät riittäneetkään ja ensi viikolla menemme yhden ystäväni kanssa ostamaan superlonia lisää. Kannattaa aina kertoilla kaikille ihmisille ihan tavallisia, arkipäiväisiä asioita, niin taas oppii jotain uutta. Itse en ole nähnyt ensimmäistäkään liikettä, missä myytäisiin vaahtomuovia. Nyt hän opastaa minut sinne.
Ja erityisen hauskaa tällaisissa projekteissa on minun kannaltani, että täytyy vain oppia odottamaan ja tekemään asioita ajan kanssa. Olen aina ollut sellainen, että homma pitää saada pian valmiiksi, mielellään heti, mutta täällä se ei tunnu onnistuvan. Uuden polkimen saanti kesti viikon ja vaahtomuovia ehkä saan ensi keskiviikkona. Tämä tekee hyvää minunlaiselleni hötkyhousulle. 😂 Opettelen olemaan eläkkeellä.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 