Aivan ihana entinen kollegani laittoi Faceen viestiä, tai siis Elämä on hyvä- haastetta, jossa näinä synkkinä aikoina pyydettiin lisäämään kymmenen kuvaa ilman tekstejä. Kymmenen positiivisuutta lisäävää kuvaa. Tartuin haasteeseen ja haluan nyt laittaa tännekin noita kuvia, koska niihin on mukavaa kirjoittaa myös tekstiä. Tällä hetkellä olen kuvassa numero kahdeksan ja huomenna taas tulee uusi kuva, sekä ylihuomenna viimeinen.
Noita Afrikan kukista virkattuja peittoja olen tehnyt kaksi, sekä yhden viitan. Yksi peitoista on nyt saanut uuden käyttötarkoituksen, kun se on aseteltu sohvalle niin, että peiton ja selkänojan väliin jää tilaa. Kissa on ottanut sen omaksi ”teltakseen”, jonne hän menee lepäilemään ja nukkumaan.
Maailman paras neulemalli, siitä tulee villapaita, joka ei kuitenkaan ole kuin 20% villaa. Paras se on siksi, että neljä erilaista kuvioita vaihtelee vuorotellen. On niin mahtavan motivoivaa neuloa mallia, joka ei ole koko ajan samaa kuviota.
Lokki kaupungilla. Auton katollakin voi patsastella katselemassa ohikulkijoita, katoilta ei välttämättä näe samoja asioita, vaikka useimmiten nuo veijarit viihtyvät juuri katoilla ja taivaalla pitämässä meteliä.
Lounassalaatti ystävän parvekkeella. Koska hänen parvekkeellaan on sinivalkoinen sisustus, ovat myös astiat tietenkin samaan sävyyn. Portugalilainen keramiikka on kyllä kaunista. Tämä malli on käsittääkseni perinteinen. Ruokana tomaatti- , mozzarella- ja basilikasalaatti, ohessa lämmintä patonkia ja voimakkaan valkosipulista tsatsikia. Nam!
Ensimmäinen valkoinen kukka parvekkeellamme kiipeilevässä kasvissa on auennut. Ja nuppuja näyttää olevan runsaasti – kevättä kohti mennään! Viime vuonna sekä Hibiscus että tämä kasvi saivat riesakseen kauhean määrän mustia kirppuja, joista oli tosi vaikeaa päästä eroon. Nyt olen jo varautunut luonnonmukaisella veteen sekoitettavalla myrkyllä, joka tuoksuu lähinnä sitruunan ja mäntysuovan sekoitukselta. Ostaessani tuota ainetta kysyin myyjältä, että ei kai se ole vaarallista kissoille. Hän vastasi, että ei toki, se on biologista, mutta älä nyt kissaa suihkuta, johon vastasin, etten tietenkään, ei meidän kissassa ole kirppuja. Ja päälle nauroimme heleästi.
Tämä kuva on jo noin vuoden vanha ja olen julkaissut sen aiemminkin. Nyt vielä hiukan muokkasin värejä ja valaistusta. Täytyy sanoa, että kerrankin sattui puhelin olemaan kädessä ihan oikeaan aikaan. Nuo kattohaikarat nimittäin, vaikka valtavat isoja ovatkin, ovat myös tosi nopeita lentämään.
Olemme valkosipulin suurkuluttajia. Se vain on niin hyvää! Siksipä Jouni osti ihan kunnollisen määrän, ettei se heti lopu kesken. Letti roikkuu jääkaapin yläpuolella olevan kaapin nupissa ja kissa, tietenkin, kun on luonteeltaan niin utelias, hyppäsi oitis jääkaapin päälle tutkimaan, mikä tällainen uusi esine meille on ilmestynyt.
Kylvämäni tillinsiemenet ovat alkaneet itää. Katsotaan, josko näistä jo tulisi jotain. Edelliset näivettyivät noin sentinmittaisina. Mutta silloin olikin vielä talvisempi aika.
Positiivista on sekin, että olemme jälleen aloitelleet kotijumppaa, lihaksia voisi olla hyvä saada vähän timmimpään kuntoon ennen kesää. Sitäpaitsi jumpasta tulee hyvä olo. Tänään, juuri kun olin saanut vatsalihakset treenattua, soi ovikello. Siellä oli ”kattonaapurimme”, joka kertoi englanniksi, että hän haluaa tuoda meille lahjan. Ei sitten muuta, kun joku mekko äkkiä jumppavaatteiden päälle ja ovelle. Hän oli ollut jonkun tuttavansa maatilalla ja toi meille ison pussillisen mandariineja ja appelsiineja. Hassusta tilanteesta huolimatta pyysimme häntä toki sisään, mutta hän oli sitä mieltä, että sovitaan joku toinen kerta. Hyvä niin, saatiin jumppaohjelma loppuun. Ja älysimme sentään esitellä itsemme, hän on João, mikä on kuin Jouni portugaliksi. Näin sitä vähitellen taas tutustutaan uusiin ihmisiin. Kivaa!
Mikin kirjoituksia Portimãosta 