Kevään odottelua vieläkin


Päivisin on jo suhtkoht lämmintä, mutta illat ovat kuitenkin vielä viileitä, joten on vietettävä aikaa sisällä. Odotan kovasti, että pian tarkenee jo iltoja istua ulkonakin.

Sunnuntaina täällä on vaalit. Tänään, lauantaina, on jo lopetettu vaalimainonta, mutta vielä eilen kaupungilla kiersi eri puolueiden porukoita. Sen verran ulkomaalaisilta me näytämme, ettei meille annettu mitään ”lahjoja”, mutta monelle paikalliselle, mahdolliselle äänestäjälle, annettiin kasvomaskeja, desinfiointiainepulloja ja naisille punaisia ruusuja. Maskeissa oli pienellä painettu sosialistipuolueen logo. Saakohan sellainen maski kasvoillaan mennä äänestyspaikalle?

Porukan kulkua säestettiin haitarilla ja triangelilla, ihan toimiva yhdistelmä.

Uusi kalenteri

Rappukäytävässä taloyhtiön puheenjohtaja oli antanut Jounille lahjan. ’Kivan’ lumimaisemakalenterin! Hän varmaan luuli, että se tuottaisi meille iloa nähdä lunta, heh! Ei kyllä tuota! Se etu tuosta uudesta kalenterista kuitenkin on, että oppiipahan kirjoittamaan kuukausien nimet oikein, kun niitä aina pari kuukautta kerrallaan katselee tuossa seinällä. Tähän mennessä olen jo oppinut, että helmikuussa on se toinenkin E-kirjain, fevEreiro, se ei juurikaan äänny, joten väärin olisin kirjoittanut ilman kalenteria. Kuva tietenkään ei vaihdu koko vuonna, vain alaosa kalenterista vaihdetaan uuteen.

Nyt seinällä on rinnakkain kaksi kalenteria.
Kissun kuva vaihtuu joka kuukausi.

Saimme joululahjaksi astian, jossa voi liekittämällä kuumentaa ruokia. Kuvassa on chorizomakkaraa käristymässä. Ja kylläpä olikin maukasta ja hyvää! Lisäksi tuollainen elävällä tulella kuumentaminen on todella tunnelmallista. Haistelin spriitä, jolla liekittäminen tapahtuu ja minusta se haisi ihan desinfiointiaineelta, joten Jouni kysyi vielä uudemman kerran kaupasta, että voiko tätä tosiaan käyttää liekitykseen, ja vastaus oli jo toisen kerran kyllä. Makkara ei maistunut desinfiointiaineelle.


Viime viikolla olimme suomalaisen tuttavapariskunnan luona iltaa viettämässä. Se on mukavaa, kun suomalaiset täälläkin kutsuvat kotiinsa. Minulla on sellainen käsitys, että portugalilaiset mieluummin tapaavat toisiaan kahviloissa, vain sukulaisia kutsutaan kotiin. Korjatkaa, tietävämmät, jos olen väärässä.


Kunhan saan tämänhetkisen neulontatyöni valmiiksi, ryhdyn vähitellen laittamaan terassin yrttejä ja kukkasia kevätkuntoon. Siitä tulee hyvä mieli. 🌺

Jätä kommentti