Ellen kävimme kolmen naisen porukalla Lagosissa ostosretkellä. On se ihana ja kaunis paikka, mutta en haluaisi asua siellä, koska siellä on kalliimpaa. Asunnoista en tosin tiedä, mutta ruoat, juomat ja ostokset maksavat enemmän kuin kotiseudulla. Tosin kaikenlaisia aivan älyttömän hienoja taide-, käsityö-, keramiikka- ja vaatekauppoja kyllä löytyy.
Tuosta kaupasta ostin metallista taotun liskon. Se vielä etsii paikkaansa täällä kotona, ja saa siihen asti olla matolla. Jollekin seinälle se kyllä päätyy, pitäähän etelän kodissa ainakin yksi lisko olla. Ja nuo elävät, joita olemme joskus kesäisin nähneet, ovat olleet niin kamalan pieniä, etteivät ne ehkä saa hyttysiäkään kiinni. Siinä hommassa kissa on taitavampi, se hyppää ylös ja etutassujensa väliin litistää lentävän otuksen.
Mutta onhan Lagos niin kaunis! Joki keskellä kaupunkia, ja todella paljon veneitä, palmuja ja sinistä taivasta.
Pistäydyimme myös lankakaupassa ja nyt minulla on työn alla kuvanmukainen pusero ja kaulaliina. Onpa hienoa, että olen täälläkin saanut tilaustöitä. Kauppaa piti oikein ystävällinen nainen, jonka kanssa yritin kommunikoida portugaliksi, koska hänen englanninkielessään oli vähän hakemista. Lisäksi tulin toki puhuneeksi myös englantia, sekä suomea ja ruotsia näiden meidän ostosreissuladyjen kanssa, ettei kai ole ihme, jos välillä on senat sakaisin!😂
Tottakai sorruin itsellenikin ostamaan yhden megakokoisen kerän villa- akryyli- ja polyestersekoitteista lankaa, vaikken vielä edes tiedä, mitä siitä teen… Se vain oli niin ihanaa, pörröistä, kevyttä ja pehmeää, melkein kuin mohairia. Ehkä siitä tulee poncho, jota jatketaan niin isoksi kuin lankaa riittää.
Lounaalla kävimme Dynastia-nimisessä kiinalaisessa ravintolassa. Olipa hyvä paikka, ja parasta koko reissussa oli se, ettei missään vaiheessa ollut kiirettä mihinkään. Olen joskus muinoin ollut shoppailureissussa sellaisten ihmisten kanssa, jotka haluavat koko ajan sännätä joka paikkaan kauhealla vauhdilla, sellainen ei ole minua varten, ainakaan enää, iän myötä menen mieluummin rauhallisemmin. Saattaa toki olla niinkin, että juuri minä olen aiemmin ollut se säntäilijä.
Ravintolassa oli kiva terassi toisessa kerroksessa. Sieltä oli näkymä juuri joelle ja hauskoja koristeita, minikokoiset haikara ja lokki. Pistäytyipä siihen ihan oikeakin lokki patsastelemaan patsashaikaran seuraksi. Pöytään se ei kuitenkaan tullut ruokia varastamaan.
Ennen paluujunalle menoa pysähdyimme vielä satamaan hetkeksi istahtamaan. Pisti kyllä ihmettelemään tuo valtava veneiden määrä. Ehkäpä niitä ei kesällä ole niin paljon laiturissa, mutta tuota maisemaa kun katsoo, tulee väistämättä mieleen, miksi hankkia kalliita veneitä seisomaan satamassa. Eikä tästä pidä kenenkään veneilijän nyt loukkaantua, minä en ymmärrä veneistä yhtään mitään. 😂 Tällaisia me olemme, kaikki erilaisia, joku voi tietenkin myös ihmetellä, miksi lankoja pitää ostaa niin paljon! 😂
Vielä kun tuo omikron tuosta talttuisi, voisi liikuskella enemmänkin täällä eri paikoissa. (Jos ei taas tule jotain uutta muunnosta.) Toistaiseksi olemme olleet hyvin, hyvin varovaisia. Vain kuvaa varten ja ruokaillessa otimme maskit pois. Muuten ne olivat koko ajan tiiviisti naamalla niin, että illalla piti puristella näppylöitä leuasta.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 