Talviappelsiinit ovat kypsyneet. En ole vieläkään tottunut siihen, että tämä on ihan tavallista katsella kaupungin katujen varsilla kasvavia appelsiinipuita. Ja totta puhuen, en haluakaan tottua. Minusta se on niin ihmeellistä ja kaunista!
Ja ah, kuinka kaunis auringonlasku viime lauantaina oli Praia da Rochalla, jossa vietimme aikaa suomalaisten porukan kanssa. Taas tutustuin uusiin, mukaviin ihmisiin ja kerrankin osasin tilata oikean ruoka-annoksen, joka maistui. Ainoa ongelma näissä paikallisissa annoksissa on, että ne ovat niin valtavia. Onneksi Jouni voi useimmiten auttaa ja syödä loppuun sen, mitä en jaksa. Lauantain ruoka oli kananrintaa herkkusienikastikkeella. Se kastike pelasti koko annoksen, se oli niin hyvää.
Aurinko paistoi terassille mukavasti kolmen ja kuuden välillä, tuuli puhalteli kuitenkin sen verran viileästi, että toppatakki oli ihan tarpeen. Toppatakista huolimatta, heti kun aurinko laski, tuli kylmä ja oli pakko siirtyä sisätiloihin.
Rannat ovat tyhjillään, tai melkein, kyllä siellä lenkkeilijöitä, jumppaajia, lentiksenpelaajia ja joitakin talviuimareitakin päiväsaikaan näkyy, mutta varoitukset monien metrien aalloista pitää lukea huolella, olen ymmärtänyt.
Mutta kevät on tulossa. Mantelipuissa on jo kukkia, ne ovat aina kevään ensimmäiset kukat.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 