Teatteri Tempon edessä on tämä hauska taideteos, jossa kaatuneesta ruukusta valuu virkattua peittoa pitkin portaita ja katua. Olimme Tempossa kuuntelemassa ilmaiskonserttia viime torstaina. Siellä oli kaksikin eri kokoonpanoa, joista videolla on mielestäni parempi, muistaakseni The Simple Song Band. Kun pandemian vuoksi aiemmin peruttiin kaikki urheilutoiminta, siirrettiin määrärahoja taiteilijoiden tukemiseen. Silloin konsertteja pidettiin tyhjille saleille ja ne striimattiin yleisölle. Tämäkin konsertti, jossa olimme, oli käsittääkseni yleisölle ilmainen, koska taiteilijat ovat pitkän tauon aikana saaneet tukea jo etukäteen. Ilmaiskonserttiinkin pitää olla liput, ja niitä sai hakea kaksi kappaletta henkeä kohti edellisenä päivänä heti lipunmyynnin auettua.
Perjantaina matkustimme bussilla Monchiquen vuorille. Pyörimme ensin kylällä katselemassa kaikkea.
Pistäydyimme jopa yhdessä kirkossa sisällä. Koska Monchique on korkealla, siellä sataa paljon enemmän kuin meillä, joten silmään pisti kirkon penkkien päissä siellä täällä sijaitsevat sateenvarjotelineet.
Ja tietenkin, kun viinimaassa, Portugalissa, ollaan, niin jopa kirkon seinällä – tietty kaiken normaalin kirkollisen taiteen lisäksi – on myös viiniaiheinen maalaus.
Kylältä on matkaa noin puolitoista kilometriä
Restaurante O Luar da Foiaan, jossa olimme päättäneet syödä. Tutustuimme tähän paikkaan jo vuosi sitten, ja sinne piti päästä uudelleen, ruoka oli niin hyvää. Kun kävelee ylämäkeen, niin automaattisesti nousun jälkeen alkaa odottaa, että tulee tasaista tai seuraava alamäki. Näin ei kuitenkaan tietenkään käynyt, nousua oli koko matkan. Ja jos huipulle olisi halunnut, olisi sinne ollut nousua noin kahdeksan kilometriä. Emme halunneet!
Tuohon ravintolaan kannattaa tehdä pöytävaraus. Meillä kävi todella hyvä tuuri, että saimme pöydän, joka oli toki varattu, mutta vasta myöhemmin illalla. Emme joutuneet ilman ruokaa kävelemään takaisin kylille syömään jotain ihan muuta.
Kaupunki huolehtii asukkaistaan hyvin. Mekin olemme saaneet kokea sen. Jouni löysi Portimãon insta-sivuilta ilmoituksen, että lauantaina museolla on ilmainen testi, jossa tarkistetaan iho ihosyövän varalta. Kirjoitin annettuun osoitteeseen s-postia (tankero-portugalilla) ja sain vastauksen, jossa pyydettiin lisätietoja. Ne annettuani sain postia, että meille on varattu aika klo 12:30. Se piti vielä varmistaa, ja sitten vain menimme paikalle ja meidät tutkittiin. Ei vaarallisia ihomuutoksia! Kehotettiin kuitenkin käymään tarkastuksissa kerran vuodessa, koska tässä elämässä täällä kohtaavat suomalainen iho ja etelän aurinko. Ja tämä kaikki tutkiminen on ilmaista!
Portimaon museon viereen ulos oli pystytetty kaksi telttaa, joissa dermatologi kävi tutkimassa kaikki asiakkaat. Kun on lämmintä, ei haittaa odottaa sängyssä alusvaatteisillaan, että edellinen asiakas viereisessä teltassa on tutkittu. Ja tietenkin jokaisen asiakkaan välillä vapaaehtoistyöntekijät, jotka olivat niin iloisia ja ystävällisiä, kävivät desinfioimassa tutkimuspöydät. Kyllä palvelu pelaa!
Portimãota mereltä päin pääsimme ihailemaan sunnuntaina, kun ajoimme veneellä Silvesiin.
Sunnuntai sinällään oli huono valinta, mutta aikaa ei ollut muulloin. Huono valinta siksi, että itse Silvesissä miltei kaikki ruokapaikat olivat kiinni. Ainoa, jonka löysimme, myi vain seafood-ruokaa ja salaatteja, ja nekin olivat aika kalliita. Jotain kuitenkin saimme syödäksemme ja itse merimatkasta kyllä nautin kovasti.
Syy moiseen aivan yllättävään aktiivisuuteen näkyy ylläolevista kuvista neljäntenä. Pekka Suomesta tuli vieraaksemme neljäksi päiväksi ja sai aikaan paljon liikettä eri suuntiin.
Kivaa, kun joskus tulee porukkaa Suomesta käymään! Että tervetuloa vaan, ystävät!
Mikin kirjoituksia Portimãosta 