Tuo aloituskuva kertoo paljon näistä tunnelmista täällä. On aamu, aurinko on jo ilmestynyt terassin kulman takaa lämmittämään ensin varpaita, vähitellen jalkoja ja muutaman tunnin kuluttua alkaa jo olla miltei liian lämmintä, joten pitää harkita aurinkovarjon avaamista.
Mitä muuta kuvassa sitten on, multaa ja roskia lattialla, tottakai! Kun on paljon kasveja, on myös paljon kasveista tulevia roskia, mutta olen oppinut katselemaan niitä aika tyynesti, ei sitä koko ajan jaksa lakaista ja siivota, antaa olla. Jos vaikka tuuli veisi ne roskat jonnekin pois silmistä odottamaan seuraavaa siivouspuuskaa.
Ja sitten siinä on kivi. Täytyyhän jokaisella terassilla joku kivi olla! Tuo kivi oli samettikukkaruukussa yli vuoden siitä syystä, että silloin oli niin vähän multaa, enkä oikein osannut sitä vielä netistä tilatakaan, joten täytin osan ruukusta tuolla kivellä. Nyt on multaa, mullat on vaihdettu, ja kivi saa odottaa jotain muuta käyttöä. Pahasti pelkään, että se joutuu joksikin painoksi talven myrskytuulissa.
Kissa ❤️
Täytyy ottaa oppia tuosta nautinnollisesti kellivästä otuksesta. Kissat osaavat kyllä nautiskella ja rentoutua ihan kunnolla. Paitsi, jos on jotain mielenkiintoista katseltavaa, tai joku pörriäinen, jota täytyy metsästää. Silloin ollaan ihan skarppina. Oma lukunsa myös on meidän , palvelijoiden, pitäminen ruodussa. Mikäli vessassa on tyhjennettävää tai ruokaa pitää saada, niin kyllä silloin osataan vaatia. Pidän kotikenkinä vanhoja flipflopeja, joissa on keltaiset kukkaset jalkapöydän päällä. Oikean jalan kukkanen on taas irti – liimaamisyrityksistä huolimatta – koska sitä retuuttamalla meikäläiselle viestitään, että nyt olis hommia… joko kissan vessassa tai ruokakupilla.
Oma lukunsa tässä kissan elämässä on myös sekä aamuin että illoin toistuvat tarkistuskierrokset. Elämän pitää olla mallillaan, kissan täytyy tietää, mitä ulkomaailmassa tapahtuu ja kaikki kalustus tietenkin tutkitaan päivittäin, kun hänellä sattuu olemaan sellainen emäntä, että se siirtelee huonekaluja ja kukkapurkkeja ihan liian useasti. Ah ja voi!
Ja miltä se tuntuu, kun hän päättää hypätä tuohon terassin kaiteelle? Se joko juilii vatsanpohjassa tai nykyään useammin jostain kumman syystä nilkoissa. Ja minähän en mihinkään ole hyppimässä, silti tuntuu nilkoissa. Olen oppinut luottamaan siihen, että ihan pelkkä kävely tuossa terassin kaiteella sujuu hienosti. Mutta se hyppy sinne! Mikäli mennään rauhallisesti sohvan kautta, kaikki on hyvin. Mutta mikäli joku pörriäinen saa hänet hyppäämään suoraan lattialta kaiteelle, silloin minua kouraisee nilkoista. Huh huh!
Nilkkojani täytyy siis vahvistaa
Olen pitkään etsinyt itselleni polkupyörää edulliseen hintaan FB:n Market Placelta. Eipä ole ollut helppoa. Yllätyin, kuinka suuria hintoja käytetyistä aikuisten pyöristä siellä pyydetään. En maksa! Melkein samalla rahalla saa jostain kaupan tarjouksesta jo uudenkin pyörän.
Tällä viikolla taas ryhdistäydyin ja aloin selata polkupyöräilmoituksia. Ja löysinkin, vain 65€ ja siistin näköinen pyörä. Laitoin kyselyn sekä portugaliksi että englanniksi, siihen vastattiin portugaliksi. Sovimme tapaamisen ja kaikki meni hyvin. PAITSI että pyörä oli lasten kokoa. Siinä sitten molemmat pyytelimme anteeksi toisiltamme, myyjä sanoi, että hänen täytyy kirjoittaa ilmoitukseen tieto, että kyseessä on juuri lasten pyörä, ja minä taas pyytelin anteeksi, että jouduin vaivaamaan häntä taluttamaan sen tapaamispaikkaan. Tämän jälkeen tallasin pettyneenä takaisin kotiin.
Kun olin toipunut pettymyksestäni, aloitin uuden etsinnän. Löysin 50 euron AIKUISTEN pyörän, jonka ilmoitus oli ollut netissä vasta viisi tuntia. Tällä kertaa otin yhteyttä vain portugaliksi. Siinä sitten hitaasti kirjoittelin, Googlen kääntäjän avulla, pyysin anteeksi huonoa ja hidasta portugalin kieltäni, kun myyjä kysyi, että voitaisiinko kommunikoida englanniksi, hän oli nuori englantilainen mies. Hänkin oli koko ajan kirjoittanut Googlen avulla. Sovimme tapaamisen samana iltana, ja nyt minulla on polkupyörä.. jee! Kypärä pitää vielä hankkia, koska se on aikamoisen kevyt ja vikkelä vaihdepyörä. Myyjä otti vielä yhteyttä samana iltana ja sanoi, että hänellä on monta pyöränpumppua, joten haluanko samaan hintaan sellaisen. No toki halusin, ja seuraavana päivänä vielä tapasimme kaupungilla ja sain paketissa olevan pumpun samaan hintaan. Näin sen pitää mennä.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 