Kaupungilla näkyy huomattavasti enemmän turisteja kuin todella pitkiin aikoihin. Lisäksi meno on muutenkin vilkastunut.
Normaalisti elokuun alussa pidettävien sardiinifestivaalien tilalla, koska niitä ei vielä saanut järjestää, oli joenvarrella kauppiaita, aika paljon ihmisiä liikkeellä, katusoittajia, valokuvanäyttelyä ja ilmaiskonsertteja.
Konserttialue oli tarkkaan rajattu, siellä oli tuolit aseteltu valmiiksi kaksi vierekkäin ja seuraaviin tuoleihin oli kahden metrin välit. Kaikilla piti myös olla maskit koko ajan. Emme olleet hankkineet lippuja etukäteen – ilmaiskonsertteihinkin pitää olla liput – joten emme jääneet kuuntelemaan. Kurkimme vain sisäänmenoportista eikä meno näyttänyt kovin houkuttelevalta. Yleisöä oli melko vähän, eikä tunnelmassa ollut oikeastaan mitään siitä, mitä normaalisti olisi ollut. Kojuja, joissa myydään naposteltavaa ja juomia, istutaan pitkissä pöydissä ja jutellaan, jotkut tanssivat. Tosi monet paikalliset osaavat biisien sanat ulkoa ja sitten vain lauletaan mukana. Että normaaliaikoja odotellessa…
Katukauppiaita 
Ilmapalloja 
Konserttialueen sisäänkäynti
Lomakuu ja lomasää
Taas ovat helteet rantautuneet tänne. Varjossa on oltava, tai vaihtoehtoisesti sisällä. Tänään terassilla varjolämpötila kohosi jo neljäänkymmeneen, en osaa arvioida, paljonko lämpöä auringossa olisi, mutta saunalta se tuntuu ja tuulen leyhytys fööniltä.
Kavereita pitää auttaa
Ja tämä tiesi taas appelsiinipuiden kastelua.
Päivä maatilalla oli hauskaa, vaikka aika lämpöistä. Kun ottaa ison ja ohuen huivin, jollaisia käytän kotona mekkona, kastelee sen kylmällä vedellä ja kietoo pään ympärille turbaaniksi, kestää auringon paahdetta oikein hyvin. Eikä siellä kovin kauaa tarvitse käveleksiä, ennenkuin täyttöallas on tyhjentynyt ja voi mennä varjoon odottelemaan sen täyttymistä uudelleen. Tämä kestää noin kaksikymmentä minuuttia, joten ei työtahti päätä huimaa, kun kastelua on noin vartti, ja sitten taas tauko.
Kasteluletkut ovat mustia ja aika painavia muoviputkia, joiden pätkiä pitää aina välillä irrotella toisistaan ja liittää eri tavoin yhteen, jotta vesi ylettää joka puolelle. Suosikkihommani on tehdä näitä uusia liitoksia silloin, kun vesi on päällä. Siinä saa itsekin pienen, virkistävän suihkun, eikä kuivattelemisessa ole ongelmaa. Toki liittäminen olisi helpompaa, jos vettä ei virtaisi, mutta noin se on hauskempaa.
Joka tapauksessa nautin kovasti, kun on lämmintä.
Ainoa huolestuttava asia näissä helleaalloissa on tosi iso tulipaloriski. Niitä syttyy joka vuosi näin loppukesästä. Ja täysin käsittämätön asia on, että joskus on joitain sairaita ihmisiä jäänyt kiinni tulipalojen sytyttämisestä tahallaan.
Nykyään valvontaan ja sammutustöihin on satsattu paljon rahaa ja voimavaroja. Armeijan dronet kiertävät ja kuvaavat paloherkkiä alueita ja tänä kesänä ainakin tähän asti on valtavan suurilta metsäpaloilta vielä vältytty, kun palonalut huomataan ajoissa, ja paikalle lähetetään nopeasti paljon kalustoa; sammutusautoja, pelastustyöntekijöitä, helikoptereita ja lentokoneita.
Erilaisia kulkupelejä
Mikin kirjoituksia Portimãosta 