Eilen kävimme yhden tutun maatilalla tarkoituksenamme kastella appelsiinipuita, koska hän itse on Suomessa tällä hetkellä. Maantietä kävellessämme ohitimme kanalan, jossa oli kanojen lisäksi pari komeaa kukkoa. Ne reagoivat kovaäänisesti, kun pysähdyin niitä kuvaamaan. Onneksi välissä oli aita.
Ihan kaikki ei kuitenkaan mennyt putkeen. Ensinnäkin vettä tuli kastelualtaaseen mahdottoman hitaasti, joten emme suinkaan saaneet kasteltua kuin osan appelsiinipuista. Puolen päivän jälkeen vedentulo loppui kokonaan, ilmeisesti oli naapurin vuoro kastella, mutta sitähän me emme voineet tietää.
Lisäksi kohdalle sattui tietenkin viikon kuumin päivä, varjossa noin 35 astetta iltapäivällä, joten eipä siellä olisi pystynyt enää puita kastelemaankaan, itseään olisi pitänyt kastella vähän väliä. Että onneksi vedentulo loppui!
Hiukan pientä kommunikaatiokatkostakin oli ollut, koska talon avain ei enää ollut paikallaan, se oli viety pois. Yksi meistä lähti kylälle kauppaan ostamaan kaikkea tarpeellista. Muovimukeja, veitsen, kaksi kiloa jääkuutioita, talouspaperia, lisää juomavettä, korkinavaajan ja kissanruokaa talon pihassa pyöriville kahdelle kissalle.
Sisään piti kuitenkin päästä, koska tarvittiin vielä ruokailuvälineitä sekä piti päästä vessaan. Ovi oli tiukasti kiinni, takaovi myös, joten sankarimme avasi korkinavaajaa apunaan käyttäen ikkunan, mikä kävikin silmänräpäyksessä. Siitä sitten kiipeiltiin sisään ja ulos aina, kun piti jotain hakea.
Pari pienempää tuoliakin saimme ujutettua ikkunasta ulos, sekä yksi tuoli löytyi kattoterassilta, joten neljän hengen porukasta minä lyhimpänä ihmisenä istuin pihalta löytyneen kannellisen roskapöntön päällä. Siinä pitikin sitten istua tiiviisti, koska pönttö oli alumiininen ja kuumeni aika lailla, jos siihen osui aurinko. En polttanut pyllyäni kuitenkaan.
Ruokapöytäkin löytyi pihalta, mutta se oli kyllä aika pieni, joten muovisaavi ylösalaisin käännettynä toimi apupöytänä. Ja grilli tietenkin on ulkona pihalla, joten saimme ruokaa aherruksen päälle.
Juttu luisti sekä huumorilla ja kekseliäisyydellä selvittiin rajussa helteessä koko iltapäivä.
Ananasirokeesi 
Tilan toinen kissa 
Niin, ja muuten… 
Viiniköynnös
Tummia pilviä ei taivaalla näkynyt ja oli oikein mukavaa, kunnes taivaalla alkoi näkyä tummaa savua. Monchiquen vuoristossa oli syttynyt tulipalo. Lähdimme tallustelemaan kohti kylää, josta löysimme kuppilan, mistä saattoi tilata taksin takaisin kotikaupunkiin. Taksia odotellessa nautimme valkoviinilasilliset jäillä. Ja oli kyllä edullisimmat viinit ikinä – 60 senttiä lasi.
Tulipalo oli saatu sammutettua tähän aamuun mennessä, kunnioitan pelastustyöntekijöitä. Kotiterassillekaan ei ollut satanut tuhkaa, koska tuuli juuri sopivasta suunnasta eikä palopaikka ollut ihan tuossa lähellä vaan noin 40 kilometrin päässä meiltä. Aurinko kyllä näytti illalla hurjalta savupilvessä.
Monipuolinen päivä eilen!
Mikin kirjoituksia Portimãosta 