Ihmeellistä sinällään, että nyt kun siellä on viimeinen kouluviikko, ovat entiset oppilaani ja kolleegani olleet paljon mielessäni. Muutama minua aiemmin eläköitynyt ystäväni väitti minulle, että menee pari vuotta, ennenkuin työajatukset häviävät päästä, katsotaan. Ei kuitenkaan ollut hullumpaa tässä eräänä aamuna katsoa FB-muistoa, jossa oli seuraavanlainen kuva, joka lämmitti mieltäni PALJON.
Koskahan joku tulee käymään?
Nämä virusvuodet, joista on meneillään jo toinen, pistävät ikävöimään lapsia. Niinkuin me suunnittelimme, kuinka kaikki sitten lomillaan tulevat tänne käymään. Ja niinkuin olisi ihanaa nähdä. ❤️ Mutta vieläkin taidetaan odotella.
Samoin odotellaan kaikkia ystäviä ja tuttuja. Kunhan rokotustilanteet on saatu kohdilleen, täytyy varmaan perustaa varauskalenteri, ainakin toivon niin. Kaikki eivät mahdu yhtäaikaa meille asumaan. Ensi syksyksi on yksi alustava varaus, varmistuksia odotellaan myös.
Tiettyjä perinteitä on kivaa pitää yllä ulkomaillakin
Niin kauan kun muistan, on meidän perheessämme, siis ei lapsuudenkodissa, vaan minun perheessäni lasten kanssa, katsottu joka vuosi jääkiekon MM-kisoja toukokuisin. Joskus isollakin kisakatsomolla, joskun pienemmällä. Tänä vuonna nyt pelataan vähän myöhemmin, mutta parempi niin, kuin ettei pelattaisi ollenkaan, kuten viime vuonna. Toistaiseksi meillä on ollut mahdollisuus seurata kisoja Suomesta käsin MTV3-kanavalta, jossa mainokset jopa naurattavat nykyään, vaikka joskus ne lähinnä ärsyttivät. Mennään päivä kerrallaan, en tiedä, mitä sitten pitää tehdä, kun tuo mahdollisuus loppuu. Eiköhän joku osaa neuvoa, miten tänne saa näkymään Suomen kanavia. Muuten ei juuri tule telkkaria katsottua, paitsi talvella, jos sää on niin huono, ettei voi olla ulkona.
Ja huomenna on ensimmäinen pudotuspeli, jännää!
Vuosipäivä
Tasan vuosi sitten, kesäkuun toinen päivä, saavuimme tänne Portimãoon. Nopeasti on vuosi vierähtänyt. Lähdössä oli hässäkkää, koska en oikeasti uskonut, että pääsemme tänne asti, ennenkuin se tapahtui. Jo Helsingin lentokentällä tosin virkailija osasi sanoa, että Portugali on juuri poistanut maahantulorajoituksia, mutta en uskonut, ennenkuin tosiaan näin, ja istuin illalla tässä tutulla terassilla katselemassa tuttua maisemaa.
Koppeja
Kulmillemme on ilmestynyt kirjakoppi. Puhelinkopin näköinen ja punainen. Se on avoin kaikille, ainakin ovi oli eräänä päivänä auki. Luultavasti sieltä saa hakea kirjoja luettavaksi, en ole tarkemmin perehtynyt asiaan, kuin että totesin kaikkien kirjojen olevan portugalin kielellä, joten en pysty lukemaan. Pinna ei vaan riitä, vaikka saattaisihan se olla hyödyllistä.
Lisäksi täällä on myös puhelinkoppeja edelleen. Kaikilla ihmisillä ei ole kännyköitä. Seuraavan kuvan puhelinkoppi on kyllä ihanalla paikalla joen rannassa, hyvät maisemat.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 