Elämää lokkien kanssa

Naapurikaton lokkiperhe on aina ollut hyvin rauhassa meidän kanssa. Paitsi nyt. Siellä on kolme pientä poikasta, viime kesänä oli kaksi, joista toinen menehtyi, samoin edellisenä vuonna. Onkohan vanhemmilla nyt paljon isompi stressi kuin aiemmin? Luultavasti, ja syitäkin olen miettinyt.

1. Poikasia on paljon, ja ne ovat vielä hyvin pieniä.

2. Toinen syy voisi olla uusi asukkaamme, siis kissa. Lokit eivät ehkä tajua, ettei kissa osaa lentää sinne heidän puolelleen. Ja sydämestäni toivon, että se on tarpeeksi fiksu eikä edes yritä. Siinä kävisi huonosti. Mikään ei kuitenkaan estä kissaa häntä pystyssä kävelemästä meidän parvekkeen kaiteella, se varmaan ärsyttää lokkeja. Lisäksi se vielä joskus säksättää niille, luuleekohan se olevansa ilves? Lokkeja ei pitäisi ärsyttää turhan takia, ne ovat aika vahvoja.

Tämän vuoksi Monamita pidetäänkin sisäarestissa nykyään päiväsaikaan, jolloin lokinpoikaset palloilevat katolla ja vanhemmat vahtivat kuin haukat. Kissa ei onneksi tunnu kovasti arestistaan kärsivän. Se nukkuu mielellään sisällä, koska ulkona on tällä hetkellä aika kuuma olla turkki päällä.

3. Päätin ryhdistäytyä ja tehdä homman, joka on jo kauan odottanut tekijäänsä. Nimittäin parvekkeella olevien kahden tuolin ja pöydän hionnan ja lakkauksen. Tämä oli aika iso virhe. Aloitin pöydästä ja kun siirsin sitä paikoiltaan hiomispaikkaan, saivat lokit ihan kauhean kirkumis- ja hyökkäyskohtauksen. Vasta myöhemmin tajusin, että nehän ovat tottuneet kalusteiden paikkoihin jo kolmen vuoden ajan, ja kun yhtäkkiä alkaa joku suurehko esine liikkua paikaltaan, niin onhan se iso uhka. Jouduin nostamaan pöydän pääni päälle suojaksi, sen verran agressiivinen oli lokkihyökkäys. Sama juttu toistui seuraavana päivänä tuolien kanssa. Nyt annetaan kalusteiden olla paikoillaan.