Eräänä iltana, tai itse asiassa puolen yön aikaan, Jouni näki, kuinka nuorehko pari kantaa ulkona kahta isoa kasvia, mihin? No roskikselle. Ja meille tuli kiire. Äkkiä pari vahvaa kassia kaapista ja portaita alas katsomaan, mitä siellä oikein on, ja missä kunnossa. Olimme ripeitä, kukaan ei ehtinyt kadulle ennen meitä ja saimme lisättyä kasvistoamme kahdella Aloe Veralla. Nähtäväksi jää, kuinka nuo viihtyvät. Ainakin toistaiseksi molemmissa on kukat nupullaan.
Kaikkien kasvien ei ole ollut helppo kestää tätä todella sateista talvea. Bougainvilleat ovat pudottaneet miltei kaikki lehtensä ja kukkansa, ovat saaneet liian paljon vettä. Niinpä vaihdoin niille mullat, uutta ja kuivaa, toivotaan, että se auttaisi, ja että sateet vähitellen laantuisivat.
Ah, Algarven appelsiinit
Vuoden toinen appelsiinisato on nyt parhaimmillaan. Aamuisin on mahtavaa juoda tuorepuristettua appelsiinimehua, joka on makeaa ja raikasta yhtäaikaa. Ilmeisesti olemme aika kovia appelsiinien käyttäjiä, koska edellinen sitruspuristin sanoi sopimuksen irti. Onneksi tuosta ihan omasta ruokakaupasta löytyi uusi, koska lähistöllä sijaitseva keittiötarvikeliike on kiinni.
Muu maa mansikka
Välipalaksi voi valita tähän aikaan vuodesta vaikkapa mansikoita. Se tuntuu juhlalliselta, kun on muuttanut tänne Suomesta. Kuvassa oleva yksilö on niin suuri, ettei sitä kerralla voi suuhunsa tunkea, vaan pitää haukkailla mansikasta paloja.
Haikaroiden bongailu jatkuu
Vieläkään en ole saanut sellaista valokuvaa, joka minulla on haaveena, mutta joitakin aika läheltä lentäviä kattohaikaroita olen ehtinyt kuvata. Lisäksi eräänä iltapäivänä pieni haukka lensi niin läheltä, että saattoi nähdä sen tarkkaan vaanivat silmät, mutta se on niin nopea, etten edes haaveile kuvaamisesta.
Olen kehittänyt systeemin, että neulon jotain niin helppoa, että voin toisella silmällä seurailla haikaroiden liikkeitä. Mikäli niitä on lähistöllä, laitan puhelimen valmiiksi kamera auki polvelleni ja sitten vain vahtaan, sattuisiko joku lentämään niin läheltä, että kannattaa kuvata. Tässä pari viimeaikaista otosta, pilvisellä säällä tosin, joten värit eivät oikein näy.
Kevät tulee…
Kun täällä ei juurikaan tule tiukkojen rajoitusten vuoksi liikuttua missään, niin on vähän keksimistä, että mitä sitä oikein kirjoittaisi. Kuutisen viikkoa jo on kulunut tässä kotosalla ja terassilla tietenkin, mikäli sää vain on sallinut. Siksi tulee kuvattua kasveja, hedelmiä ja haikaroita. Siis seurattua niitä virikkeitä, joita ympärillä on.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 