Kotona nököttely jatkuu. Päivän tapaus on, jos pitää käydä esimerkiksi apteekissa, kuten eilen tein. Merkittävää siinä reissussa oli kuitenkin se, että asia, jonka onnistumista jännitin jo etukäteen, sujui loistavasti. Minulla on vielä jäljellä Suomessa reseptillä määrättyä lääkettä, jota halusin ostaa täällä. Olin kyllä lukenut jostain, että Portugali on yksi niistä harvoista Euroopan maista, missä ostaminen onnistuu. Menin Omakantaan, otin kuvankaappauksen reseptin tulosteesta, koska tulostinta meillä ei ole. Jonotettuani aikani apteekin ulkopuolella näytin farmaseutille reseptin kuvaa puhelimestani. Hän kertoi, että minun tulee lähettää se apteekin sähköpostiin, minkä tein sitten saman tien. Kaikki toimi nopeasti ja sain lääkepakettini. Uskomatonta!
Haikaroiden kuvaamisen vaikeus
Kattohaikarat ovat todella aktiivisia tällä hetkellä. Olen monet kerrat nähnyt, kuinka ne lentää liihottavat tästä aivan silmieni edestä, mutta kun ne ovat niin pirun nopeita. Jos ei istu tuntitolkulla puhelin kädessä kuvausvalmiina, ei todellakaan ehdi enää saada niitä kuvaan läheltä. Minä mieluummin neulon kuin istun puhelin kädessä terassilla. Mutta odottelen edelleen hyvää tuuria. Ehkä joku päivä vielä onnistaa.
Lokit eivät kuitenkaan petä. Niitä saa kuvata ihan vapaasti. Juuri äsken terassin kaiteelle istahti yksi linssilude. Saisivat kyllä pysyä jossain muualla kuin tässä meillä.
Pankkipalvelua
Olen sinnikkäästi yrittänyt päivittää puhelimeni pankkisovelluksella kaikkia tietojani täkäläiseen pankkiin. Heillä oli siellä vielä meidän osoitteemme Suomessa. Päivitys on ihan turvallista, koska toimin omassa henkilökohtaisessa pankkipostissani kirjautuneena sisään omilla tunnuksillani. Mutta yksinkertaista se ei ole! Ensin pitää kuvata voimassa oleva passi ja liittää se sinne, sitten voimassa oleva todistus oleskeluluvasta, ja lopuksi virkailija soittaa minulle ja kysyy suomalaista veronumeroani. Sehän nyt kestää hetken kaivaa sitä esiin Omaverosta, mutta sain sen lähetettyä jälleen kuvankaappauksena. Vielä seuraavana päivänä soitti toinen virkailija, joka suullisesti kysyi syntymävuottani ja sitä samaa suomalaista veronumeroa. Suomessa ei veronumeroa juuri käytetä, tai minä ainakaan en ole joutunut käyttämään. Täällä jokainen osaa ulkoa oman veronumeronsa, koska sitä kysytään vähän väliä. Jos esimerkiksi ostaa jonkin kalliimman ostoksen, niin kysytään veronumeroa, koska silloin ostosta välittyy tieto verottajalle, ja mikäli ostos vaikka myöhemmin varastetaan, verohallinto voi todistaa, että omistaja olen minä. Luultavasti siksi pankkitoimihenkilöt ovat aivan ymmällään, kun kestää ennenkuin löydän oman suomalaisen veronumeroni. 😂
Illan tunnelma
Melkein täysinäinen kuu nousee kaukaa, Hibiscus on avannut yhden kukan, lokit kirkuvat ja ulkona tarkenee ihan hyvin, kun on pitkät housut ja takki päällä.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 