Taivas on paksun, harmaan ja raskaan pilvipeitteen takana. On täysin tyyntä, mikä on outoa. Ei palele yhtään, kun on vetänyt villaa ylle. Muutama auto ajelee yksisuuntaisella kadulla ja pyöräilijä tulee heitä vastaan, mutta kukaan ei soita torvea. Kummallisen hiljaista.
Hibiscus on avannut pari kukkaa. Myrsky, tuuli ja kylmyys saivat edelliset nuput näivettymään.
Olen neulonut Jounille jollain lailla onnistuneen villatakin, vihdoinkin. Edellinen versio oli pakko purkaa alkutekijöihin, kun se ei istunut alkuunkaan. Nyt purkulangoista on tulossa uusi villatakki. Katsotaan, kuinka siinä käy.
Vastapäisellä katolla tehtiin tänään remonttihommia. Toinen miehistä puhui paljon puhelimessa, toinen teki enemmän töitä. Arvata saa, kumpi on pomo! Kyyhkysparvet lentelivät minunkin aamukahvieni ylitse vauhdilla ja matalalta. Sitä suhinaa, joka siivistä lähtee, pelästyy ihan kunnolla, jos ei osaa varautua. En ikinä uskaltaisi mennä tuonne katolle keikkumaan. Luulen, ettei tarvittaisi kuin yksi kyyhkyslaivue tarpeeksi matalalla ohilennolla, niin tipahtaisin alas. Onneksi ei tarvitse mennä kattotöihin.
Tiukat rajoitukset ja lock down jatkuvat luultavasti pääsiäisen yli muutamin poikkeuksin. Tieto ei vielä ole virallisesti vahvistettu. Tämä kyllä näkyy tartuntatilastoissa, mikä on hyvä. Lisäksi olemme saaneet henkilökohtaiset terveysnumeromme ihan sähköpostittelun kautta. Erikseen vielä ilmoitettiin, että me olemme myös mukana rokotusohjelman listalla. Siitä tulee tekstari aikanaan.
Luin kirjan. Anu Patrakka, Totuuden portaat. Patrakan tämän sarjan kirjat ovat dekkareita, jotka kertovat Portugalista ja pidän niistä paljon. Tämä oli jo neljäs samaan sarjaan kuuluva kirja ja viidettä odotellaan saapuvaksi postiin. Suosittelen lämpimästi, mikäli sekä dekkarit että Portugali kiinnostavat.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 