Eilen oli pakko käydä Aquan marketissa. Siitä jäi hyvin surullinen olo. Kun kaikki kahvilat, muut kaupat paitsi ruokakaupat tai terveyteen liittyvät liikkeet, on suljettu, ammottivat valtaisan kauppakeskuksen käytävät tyhjinä ja osittain pimeinäkin.
Pohjoisen sisäänkäynnin ovet oli myös suljettu, jouduin kiertämään etelän puolelle, siitä tulee noin puoli kilometriä lisää matkaa suuntaansa, sekä parit portaat.
Olin varautunut huolella oikein tukevalla maskilla, mikä osoittautui huonoksi ratkaisuksi. Olin nimittäin hakemassa yhtä DPDn pakettia noutopisteeltä, ihan pelkällä sähköposti-ilmoituksella, joka minulla oli tietty puhelimessani. Virkailija olisi tarvinnut tekstiviesti-ilmoituksen, jollaista ei minun puhelimeeni ollut tullut. Kävin siis soittamassa kotiin, ja pyysin Jounia katsomaan, josko portugalilaisessa puhelimessa olisi se SMS. Yksi löytyikin, mutta se oli vanha, ei oikea viesti.
Paketti oli jo virkailijalla pöydällä, mutta en voinut saada sitä, koska minulla ei ollut passia mukanani, eikä mitään muutakaan henkilöllisyyttä todistavaa dokumenttia, joka olisi kelvannut. Seuraavan soiton jälkeen Jouni lähetti minulle kuvan passin sivusta, se kelpasi, koska siitä sai ylös passin numeron. Huhhuh! Ja kaikki tämä kolmen naamarasvan takia.
Lisäksi piti saada kilon pusseja kahvipapuja, koska meidän pikkukaupassamme myydään vain neljänneskilon pusseja, joten oli suunnattava valtavaan ruokamarkettiin. Siellä alkoi jo tulla aika huono olo.
Lisäksi olin päättänyt, että ostan kahvia kolme kiloa kerrallaan, ettei tarvitse niin usein vaeltaa tuonne markettiin. Kaksi ensimmäistä kiloa sainkin ylähyllyltä otettua ihan itse, mutta kolmas oli jo niin pitkällä, etten ylettynyt sinne. Yritin juuri siirrellä alahyllyllä olevia kahvipussukoita, että saisin jalkani siihen, ja niin ollen hiukan lisää pituutta, kun eräs ystävällinen herra, myös asiakas, tuli minua auttamaan. Alunperin tarkoituksenani oli, että kiertelen vielä katselemassa tarjouksia, mutta olo alkoi jo olla sen verran huono, että suuntasin suoraan kassajonoon. Näytin varmaan siltä, että olen pyörtymässä, koska joku myyjä tuli kyselemään, voiko hän jotenkin auttaa. Olokin oli kyllä pyörtymisen partaalla oleva.
Tuosta reissusta opin, että jos pitää olla pitkään keinoilmastoinnissa sisätiloissa, kannattaa laittaa kevyempi maski. Onneksi mukanani oli myös toinen, puhdas kertakäyttömaski. Vaihdoin sen heti ulos päästyäni, ja istahdin vielä tyhjälle bussipysäkin penkille hengittämään hetkeksi ihan ilman maskia. Enkä pyörtynyt missään vaiheessa!
Positiivista eilisessä reissussa oli kuitenkin se, että näin ensimmäiset mantelipuun kukat. Ne tulevat aina keväällä ensimmäisinä. Eli vaikka kuinka sataa, tuulee ja on viileää, niin kyllä luonto tietää, kevät on tuloillaan.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 