Viime sunnuntaina oli presidentinvaalit. Voittajaksi selvisi ylivoimaisesti Marcelo Rebelo de Sousa, joka on ollut edellisenkin kauden presidenttinä. Hyvä niin!
Muutamia huomioita haluan kuitenkin näin suomalaisin silmin nähtynä kirjoittaa.
Ensin asiantuntijoiden studio; miten värikäs, Portugalin värit loistavat kaikilla seinillä. Studio on iloisen näköinen, vaikka siellä vakavalla naamalla puhuttiinkin.
Toiseksi; presidentti ajoi itse kotoaan omalla autollaan pitämään puhetta voittonsa jälkeen. Takana oli luultavasti turvallisuushenkilöiden auto ja ympärillä muutama moottoripyörä, joista kuvattiin.
Se kyllä pisti ihmettelemään, kuinka toimittajat hyökkäsivät päälle päästäkseen esittämään juuri oman kysymyksensä presidentin astuttua ulos autostaan. Siinä ei turvaväleistä ollut mitään tietoa, vaikka kaikilla toki maskit olikin.
Itse tilaisuudessa ei ollut yleisöä, ei hurrausta tai joukkokokouksen makua. Vain kuvaajia ja turvahenkilöitä. Yli kuuden hengen kokoontumiset on tällä hetkellä kielletty. Erään toisen ehdokkaan tilaisuudessa huudettiin ja riemuittiin, paikalla oli yleisöä ja vaikka kaikilla oli maskit ja tuolit oli sijoitettu parin metrin päähän toisistaan, ei se näyttänyt hyvältä.
Presidentin puhe oli pitkä, en ollenkaan ymmärtänyt kaikkea, mutta paljon puhuttiin tästä pandemiatilanteesta ja yritettiin luoda toivoa tulevaan – miten – tottelemalla määräyksiä!
Puheen jälkeen toimittajalauma oli ulkona taas niskassa ja jos oikein ymmärsin, niin Marcelo sanoi jotain turvaväleistä, astui takaisin autoonsa ja lähti ajamaan, luultavasti kotiinsa.
Tästä linkistä aukeaa portugalinkielinen artikkeli. Otsikko kertoo vapaasti käännettynä Marcelon johtolauseen.
”As circunstâncias mudam, mas a pessoa é a mesma” Olosuhteet muuttuvat, mutta ihminen on sama.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 