Ja niin on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Tämä joulupäivä alkoi ihanasti terassilla auringon vähitellen kasvavassa lämmössä. Pieni pilviharso peitti taivasta muutaman tunnin, mutta sitten pilvet hälvenivät ja koko iltapäivä oli mahtavan lämmin.
Kuuntelimme YLE Areenasta Pollarin musaohjelmia pitkin iltapäivää, samalla neuloin sukkaa ja Jouni täytteli ristikoita netissä.
Siis NIIN rentoa!
Muistelin aikaa, jolloin lapset olivat teinejä, ja jouluaaton loppuillasta, kun heidän lähimmät kaverinsa olivat juhlineet omien perheittensä joulutraditiot, meille pääsi viettämään kaverijoulua.
Siinä sitten jouluyötä vietettiin kaikki yhdessä, kuunneltiin musiikkia, pelattiin kiihkeitä Alias-matseja tai jotain muita pelejä ja lopuksi laitettiin patjat nuorisolle olkkarin lattialle.
Joulupäivä nuorison kanssa yhdessä oli maailman rennointa. Katseltiin telkkaria, syötiin suklaata (lahjoja oppilailta, kohvehtirasioita) ja jouluruokia, makoiltiin patjoilla ja sohvalla olkkarissa, ja jos oikein muistan, niin Frendejä taidettiin katsoa aika monta jaksoa. 😀
Jouluaaton vietto
Olen niin iloinen, että olemme tutustuneet täällä muutamiin mukaviin ihmisiin. Suomalainen pariskunta (nuoria=meitä nuorempia) ja ruotsalainen, vallan reipasotteinen seitsenkymppinen lady. Heidän kanssaan vietimme eilen jouluaattoa täällä meillä.
Ateriat oli yhteisvoimin tuotettu, ensin lohikattaus keitetyillä perunoilla, salaatilla ja juustokastikkeella, sitten tietenkin tauko, että jaksaa syödä lisää. Vähän lahjojen jakoa ulkona auringon paisteessa, minkä jälkeen siirryttiin lihakattauksen pariin. Täytettyä kinkkurullaa, porkkanalaatikkoa, perunalaatikkoa batata docesta, punajuurta, maustekurkkuja ja lihan kanssa punaviinikastiketta, jota tein ensimmäistä kertaa.
Ja niinhän sen kastikkeen kanssa tietenkin kävi, ettei siitä tullut yhtään maukasta. Ei auttanut muu kuin kutsua Jouni apuun tekemään sille soosille jotain, ja hänen taikojensa jälkeen se oli hyvää.
Jälkiruoaksi oli piparkakkuja, muutamaa juustoa, pähkinöitä ja mandariineilta näyttäviä hedelmiä, jotka eivät kuitenkaan ole mandariineja.
No, ruokaa oli tietenkin aivan liikaa, joten lopuksi jaettiin kaikille vieraille pakastepusseissa juuri niitä ruokia, joista he erityisesti pitivät. Sitäpaitsi sekä tänään että varmasti vielä huomennakin me vielä syömme näitä jouluruokia, mutta minusta se on joulun idea, ettei tarvitse kokata, vaan kolme päivää syödään jouluruokia. Sen jälkeen tulee stoppi aina seuraavaan jouluun asti.
Säävaroitus
Tänä yönä ja ainakin vielä seuraavanakin lämpötila menee alle seitsemän asteen. Silloin täällä annetaan säävaroitus, koska on niin kylmä. Olemme onnellisessa asemassa, koska meillä on lämmittimet, mutta todella monella paikallisella ei ole, joten yöt lämmittämättömissä asunnoissa ovat kylmiä, saatika sitten kaikkein köyhimmillä, jotka asuvat ulkona. Sosiaalivirasto ymmärtääkseni kuitenkin yrittää parhaansa mukaan auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.
Jouluruuhka
Tuohon meidän kadulle kehkeytyy tosi helposti kunnon ruuhka.
– Joku on pysäköinyt väärin, eikä kukaan pääse ohi.
– Roska-auto on kierroksellaan, eikä taaskaan pääse ohi.
– Juna sattuu juuri ylittämään kadun, puomit ovat alhaalla, eikä edelleenkään pääse mihinkään.
Jos kyse on pysäköintivirheestä, kaikki soittavat torviaan ihan kunnolla ja usein jostain kaupasta tai kahvilasta juoksee auton kuljettaja kovasti käsiään heilutellen ja vie ajopelinsä pois. Roska-autoihin suhtaudutaan maltilla, koska he tekevät työtään. Samoin junaan.
Yllättävän perinteistä joulua kuitenkin
En pane pahakseni sitä, ettei ole lunta, ja että aina välillä on lämmintäkin. Tämän joulunvieton myötä kuitenkin olen huomannut, että minusta on ihanaa laittaa samoja, tuttuja ruokia, väsätä joulukoristeita ja -paketteja, poltella kynttilöitä ja fiilistellä.
Nyt on opeteltu piparkakkujen teko paikallisilla aineksilla suomalaiseen malliin. Tämä tarkoittaa, että kaikki ainesosat ensin Googlen avulla käännetään portugaliksi ja sitten etsitään niitä megamarketista. Siinä menee jonkin aikaa näin ensikertalaisella, mutta nyt ovat mausteet rivissä kaapin hyllyllä valmiiksi seuraavaa piparkakkutaikinaa varten. 😀 Ja sitten vaan opettelemaan uusia asioita…
Mikin kirjoituksia Portimãosta 