Piparkakkutaikinaa tuli tehtyä jo monta päivää sitten. Taikinanteon jälkeisenä päivänä paistoin ensimmäisen koe-erän. Taikina ei maistunut oikealta, en tiedä, johtuiko jauhoista, kun taikinassa oli myös vääränlainen tuoksu. Syötyä tulivat kuitenkin kaikki koe-erän piparit. Maku ei enää paistamisen jälkeen ollut väärä. Ongelmaksi muodostui vain se, että täällä on ilma niin kosteaa, että piparit pöydällä naposteluastiassa muuttuvat ihan pehmeiksi.
Mietin jo toisen taikinan tekemistä, mutta jätin edellisen jääkaappiin muutamaksi päiväksi. Tänään sitten sain aikaiseksi leipoa loputkin piparit siitä samasta väärän tuoksuisesta taikinasta, ja kas, nehän ovatkin paljon parempia kuin edellinen koe-erä. Nyt vain jännityksellä odotan jouluaattoa, jolloin meille tulee vieraita, että onnistuinko pakkaamaan ne niin, että ne säilyisivät rapeina vai muuttuvatko nämäkin pehmeiksi. Vuorasin tukevan pienen pahvilaatikon sisäpuolelta leivinpapereilla ja kannoin sen aattoa odottamaan meidän lämpimimpään huoneeseemme.
Siinä ovat Jalkapuoli, Fudismimmi ja Travolta.. Pikkuserkkuni oli FB:ssa keksinyt tuon Travoltan nimen. ❤️ Fudismimmin pallona on pipariukkelin pää, rajua toimintaa! Päättömän ukkelin jo söin.
Eilen kävin ensimmäistä kertaa Clube Navalissa, paikallisen purjehdusseuran kahvilassa. Olen aina luullut, että nuo ovat sellaisia paikkoja, joihin tavallisen ihmisen tavallisella lompakolla varustettuna ei kannata mennä, mutta nyt erehdyin. Ihan edulliset hinnat, paikkoja mukavasti ulkona tuulelta suojassa sekä iltapäivän auringossa ja oli hauskaa katsella, kun purjehtijat ja jollailijat palailivat laituriin. Maisematkin aivan loistavat!
Vanha raunioitunut luostari 
Portimãon keskustaa kaukaa 
Haikaran pesä 
Laituriin rantautuminen
Takaisintulomatkan aikana alkoi jo tulla pimeää, mutta vielä ehti valossa ikuistaa, kuinka poseeraan joen varressa palmuun nojaten.
Toppatakki ei ole ollenkaan liikaa ilta-aikaan, mutta pikkukengissä yleensä kyllä tarkenee.
Joulukoristeita ja -valoja sekä päivällä että illalla
Aika karulla tavalla oli kauppakeskuksessa suljettu lasten leluautomaatti. Tietenkään ei tämän pirun pandemian takia voi pitää tuollaisia koskettelunappulaisia laitteita auki, mutta pitikö tuo Minni nyt hirttää tuonne lelukaappiin?
Ja lopuksi; on ikävä lapsia (aikuisia) Suomessa, hyviä ystäviä, ihania entisiä työkavereita ja kaikkia mukavia ihmisiä. Sitä tämä joulunaika teettää! Onneksi on nämä yhteydet ja koneet. En voi enää ollenkaan käsittää, kuinka olen tullut toimeen joskus nuorena ilman nettiä.
Haluankin siis myös tätä kautta toivottaa kaikille lukijoilleni mahtavaa joulua, ansaittua lomaa, rauhoittumista, nauttimista, iloa, herkuttelua, valoa ja lämpöä, joka lähtee siitä, että ihmiset välittävät toisistaan. ❤️❤️❤️
Mikin kirjoituksia Portimãosta 