Alkaa Portimãossakin tuntua ihan syksyltä. Jopa talven odotukselta. Olen yllättynyt siitä, että nämä ilmanpaineet vaikuttavat niin paljon meikäläisen mielialoihin. Kun eräänä päivänä tässä oli koko päivän ihan harmaata ja pilvistä, olin kuin sumussa koko päivän. Miten olen jaksanut olla töissä, pitää perhettä kasassa ja elää Suomessa, kun sellaista oloa on monta kuukautta? No, silloin olin nuorempi, ja nyt eläkkeellä on lupa olla vaan.
Syksy tuntuu mielessäni myös siten, että on tullut isoa huolta läheisistä ihmisistä Suomessa. Korona taas jyllää… täällä on helppo linnoittua kotiin ja olla menemättä mihinkään – paitsi pakolliset kauppareissut lähiputiikkeihin – mutta uutiset, joita tulee toki seurattua aiheuttavat huolta. Täällä tulevat voimaan uudet rajoitukset ensi viikonloppuna. Yli viiden hengen porukoita ei saa olla missään, maskit pitää olla päässä jopa kadulla, jos kahden metrin turvaväliä ei ole mahdollista pitää, eli käytännössä miltei koko ajan. En kyllä ole kertaakaan ollut liikkeellä tuolla meidän kävelykadulla ilman maskia, se on ihan selviö täällä.
Rannalle ei enää ole menemistä, sekin on syksyn (ja talven) merkki. En vielä oikein tiedä, missä kohdassa täällä syksy vaihtuu talveksi, mutta jossain kalenterissa se kyllä lukee, ja talven alkaminen oli joskus joulukuussa…
Mutta edelleen pystyy istumaan ulkona terassilla iltaisin, jos ei sada tai ole pohjoistuulta, ja se on hienoa. Yllä oleva pätkä on täysin pilvisen ja sateisen sisällä oleilupäivän jälkeen otettu kuun kuva. Illaksi sää rauhoittui ja pääsimme taas tiirailemaan planeettoja ja tähtiä. Ja vaikkei nyt tule liikuttua kovin paljon, niin tuleepa ainakin oltua ulkona.
Tästä ulkoilmasta vielä… täällä on ilmeisesti hyvin puhdas ilma, koska iltahämärissä näkee usein pieniä lepakoita, jotka kamalan vikkelään liitävät ohi. Eli en edes yritä saada niitä kuvattua, ei vain ehdi.
Mutta aamut – jos aurinko paistaa, niin aamut ovat parasta aikaa. Kellojen siirto on nyt aiheuttanut sen, että menemme nukkumaan huomattavasti aikaisemmin, ja aamulla herätään myös varhemmin. ”Normaali” etelän kello yhdeksän tai kymmenen ilta-ateria on siirtynyt kuuden tai seitsemän aikaan. Ja miten mahtavaa on herätä aamulla katsomaan, paistaako aurinko! (Tokihan säätiedotteistakin saa tietää tilanteen, mutta livenä se on hauskempaa.)
ALE HOP on liike, joka myy kaikkea mahdollista. Tulee mieleen Suomen Tiimari jostain menneiltä vuosilta. Paitsi että tuolla on myös uima-asuja ja rantakamppeita, koska liike sijaitsee lähellä Portimãon isointa rantaa, Praia da Rochaa. Näyttävät jo aloittaneen joulumarkkinoinnin. 😀 Mutta mikäs siinä, kaikki, mikä piristää mieltä on hyväksi.
Täytyy tunnustaa, että olen jo hiukan miettinyt, minkälaisia pimeydenvastustusvaloja tänä vuonna laittaisin.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 