Eli pystyy jo olemaan ulkona. Päivällä oli sellaiset lämpötilat, että sisällä oleminen oli ainoa mahdollisuus.
Sen verran haluan vielä kommentoida kahta edellistä postaustani asunnon hankkimisesta, että kirjoitin niitä todella pitkään, monena päivänä siis, kun normaalisti, kuten nyt, otan vain padin ja alan kirjoittaa. Huomasin, että oli tosi raskasta miettiä sitä epätietoisuuden ja jännityksen täyttämää vuotta 2017-2018 (Tämä on siis opettajan lukuvuosi, syksystä kevääseen.) Muistan hyvin, kuinka ystävät, tutut, teatteriporukat, kollegat ja kaikki, jotka seurasivat tilannetta, aina kyselivät, että mitä kuuluu. Muistan myös, kuinka en oikein pystynyt kenellekään vastaamaan mitään niin kauan kun prosessi oli päällä.
Ja nyt olen todella huojentunut, kun kaikki, mitä vain yhdessä Jounin kanssa muistimme tuosta vuodesta, on kirjoitettu näkyviin ja asumme täällä.
Unien katselua
Olen aiemminkin kertonut, että muistan näkemiäni unia yleensä todella harvoin. Varmaan alkavat sekä elämänrytmini että pääni jotenkin vähitellen rentoutua, koska toissayöltä muistan parikin hassua unta.
Ensimmäisessä minun (yksin) piti organisoida työpaikalleni koko koulun kulttuuripäivä, ja kuulin tästä perjantaina, kun päivä piti toteuttaa seuraavana maanantaina. Kävin juttelemassa esihenkilöni kanssa, ja hän soitettuaan johonkin sanoi, ettei ole mitään hätää, sinulle on nyt varattu aika johonkin virastoon maanantaiaamuksi, mene ajoissa paikalle, ja sieltä saat kaikki tiedot. Sitten tulet takaisin tänne koululle. Yhtäkkiä oli se maanantaiaamu, olin jonottamassa jonkun viraston luukulla, kun minut ihan nimellä pyydettiin sisään. Ja koko jonon ohi. Sain tietää, että oppilaille oli varattu näytöksiä johonkin elokuvaan tai teatteriin, sain liput niihin, ja ainoa ongelma, joka minulla oli mielessäni, oli, että miten sinne kulkeminen onnistuu, kun paikka oli aika kaukana koululta. Lähdin kuitenkin takaisin koululle, jostain syystä vielä matkustin bussilla. Kun saavuin pääsylippuineni johtoryhmän tilaan, näin, että siellä oli mieletön kattaus kaikenlaisia hienoja herkkuja, suolaisia ja makeita. Kukaan ei kysynyt minulta mitään siitä kulttuuripäivästä, vaikka minusta olisi ollut jo kiire laittaa oppilaita matkustamaan niihin näytöksiin. Ja kaikki paikallaolevat vaativat, että minä istun pöytään. Olin todella hämilläni, enkä tiennyt, mitä tehdä.
Tässä vaiheessa heräsin.
Toisessa unipätkässä seikkailin Rautatientorilla, jossa oli paljon erilaisia kojuja, esiintymislavoja ja säkkituoleja, joissa saattoi löhöillä katselemassa erilaisia performansseja. Tiesin jotenkin, että minun pitää olla juuri siellä, havaitsin muutamia entisiä oppilaitani väkijoukossa, jotkut toivat minulle lahjoja, jotkut esittivät jotain ohjelmanumeroita ja kaikki oli hirmu sekavaa. Lisäksi joku vanhempi rouva toi minulle lahjaksi maton, joka oli todella kaunis ja värikäs, eikä painanut juuri mitään. Hänelle vastasin, että tämähän on loistava, kun se mahtuu hyvin mukaan matkatavaroihin Portugaliin. En millään tunnistanut, kuka tuo kyseinen henkilö oli, ja siitä jäi unessa tosi kiusaantunut olo. Lisäksi toinen, täysin tuntematon partasuinen mies, halusi laulaa minulle jotain lauluja, eikä siitä oikein tullut mitään. Hän vain sekoili puheissaan ja naureskeli omille jutuilleen mikrofonin varressa. Minusta ne hänen puheensa olivat vielä täysin mauttomia vitsejä, yhtään ei naurattanut. Halusin paeta tilanteesta, poistua paikalta ja lähteä kokonaan pois koko hulinasta, ja yritinkin, mutta kyseinen mies huusi kovaan ääneen mikrofoniinsa, etten saa karata mihinkään. Olin tosi nolona ja parkkeerasin istumaan jonkun pöydän alle piiloon, pöydän päällä oli liina, joka peitti minut näkyvistä.
Ja siihen taas heräsin.
En usko mihinkään outoihin merkityksiin unissa, mutta itsekseni naureskelin, että tällaistako se työelämästä irtaantuminen on! Ja mietin mielessäni, että kuinkahan kauan vielä näen unia töistä.
Kasveista ja tuholaisista
Nyt kun olemme saaneet erilaisia kasveja hankittua, on tietysti ilmestynyt myös kasveja syöviä otuksia. Olen heitellyt tuosta laidan yli kadulle pikkulintujen ruoaksi tai pärjäämään jossain muualla toistakymmentä pientä mustaa tuhatjalkaista. Portugaliksi niiden nimi muuten on satajalkainen, centopéia. En tiedä, mitä ne ovat, mutta ainakin osa yrteistä on saatu syötyä ihan reikäisiksi. Kaikki yrtit eivät kelpaa, eivätkä kaikki kasvitkaan, onneksi, mutta toisaalta, kun mietin, että niistä saattaa kasvaa vaikka perhosia, en ole raaskinut niitä tappaakaan. Olen vain siirtänyt ongelman parvekekaiteen toiselle puolelle.
Portugalin kieli
Vieläkään en juurikaan saa sanaa suustani, jos jotain pitää sanoa, paitsi ihan tavalliset kauppa- tai ravintolatilaukset. Enkä ymmärrä, mitä paikalliset täällä puhuvat. Tämä murrekin on kuulemma ihan kuin suomenkielen savoa, pohjoisportugalilaisten mielestä tämä ei kuulemma ole edes portugalia. Ja totta on, että Lissabonissa sain puheesta paremmin selvää.
Oikeasti kyse on kuitenkin vain laiskuudesta. En ole saanut aikaiseksi kaivaa tuota oppikirjaa tuolta hyllystä ja aloittaa systemaattista sanojen pänttäämistä, mutta kyllä mä vielä aloitan. Mielestäni verbit ovat pahimpia, niiden taivutusmuotoja täytyy vain lukea ulkoa, vajavainen puheeni onkin juuri sellaista ilman verbejä-puhetta. Kun esim. soitan kampaajalle, sanon jotenkin niin, että hei, olen Mikki, suomalainen (tässä vaiheessa hän tunnistaa minut), sitten kysytään puolin toisin, onko kaikki hyvin ja aina hän antaa minun änkyttää rauhassa, että voitko tehdä minulle uuden tukan. Sovitaan päivä ja kellonaika, onneksi nuo opeteltiin jo peruskurssilla Suomessa. Osaan myös sanoa Até a logo, nähdään. Tai oikeammin näkemisiin.
Viikonpäivistä tuli mieleeni sellainen, että kaikki on tällä kielellä ihan juhlaa. (Feira) Vaikka kun tuon sanan googlettaa, se merkitsee markkinoita, mutta muistelen, että juuri Suomessa portugalin kielen opettaja mainitsi, että Feira voi tarkoittaa myös juhlaa. Eli, kun on sábado ja domingo, lauantai ja sunnuntai, niin sen jälkeen tulee segunda-feira, terça-feira quarta-feira, quinta-feira ja sexta-feira – toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes juhla – ennen seuraavaa viikonloppua! 😂 Varmaan joskus historiassa markkinapäivät ovat olleet juhlapäiviä.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 