Kun olen ensimmäistä kertaa koko elokuun täällä, tuntuu siltä, että voiko tämä olla totta. Kyllä se on. 😀 Ja paikalliset sanovat, että vasta syyskuu on mahtavan hieno. Tähän toki liittyy se, että normaaliaikoina turistilaumat ovat matkustaneet pois ja rauha palaa pikkukaupunkiin. Nyt on koko ajan rauhallista, koska turisteja ei juurikaan ole.
Jännää on myös huomata, että mulle iskee aina välillä vähän kuin huono omatunto siitä, että kaikki muut ovat jo hyvässä vauhdissa syksyn työnteossa, ja minä vaan saan nauttia auringosta, nukkua niin pitkään kuin väsyttää, hoidella kasveja ja tehdä mitä sattuu huvittamaan. Silloin kyllä muistutan itseäni 36 vuoden työrupeamasta, joka on takanapäin, ja työnnän moiset ajatukset pois. Paitsi, että ihmisiä on ikävä. Lapsia, ystäviä, työkavereita ja entisiä oppilaita olisi todella ihanaa nähdä.
Muotia
Enpä olisi uskonut, että jopa koronamaskeista tulee erilaisia muotijuttuja. Näyteikkunoissa on nättejä asukokonaisuuksia kenkineen, laukkuineen, ja usein mukana on myös kokonaisuuteen sopiva maski. Suomen uutisia seuratessa tulee ikävä kyllä sellainen olo, että kaikki on vähän epämääräistä, minä tykkään siitä, että on selkeät säännöt, kuten olen aiemmin jo kirjoittanutkin.
Käsitöitä
Edelleen olen innostunut neulomisesta, olen saanut tehtyä itselleni villatakin ja villapaidan sekä tyttärelleni villatakin. Juuri sain valmiiksi oman villapaitani, josta tulikin melkein mekko ja nyt on taas akuutti käsityöpula, jotta mitähän sitten seuraavaksi aloittaisi. Tätä sairautta kai kutsutaan nimellä neuloosi. 😂
Pitäisi varmaan perustaa joku nettikauppa. Täällä kun ei ihan mahdottoman paljon noita villapaitoja tarvitse käyttää, mutta kun niitä on niin ihanaa tehdä!
Kyllä tuulee…
Kun tuuli on kova, se on tässä asunnossa todella kova, ja tietty ulkona myös. Jännityksellä aina seuraan, pysyvätkö kasvit pystyssä ruukuissaan ja telineessään. Toistaiseksi ovat pysyneet. Sisällä sen sijaan matot, liinat ja verhot kyllä lentävät, jos pitää ikkunoita ja ovea auki.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 