Jostain syystä olen viime päivinä miettinyt ex-kollegoitani aika monesti. Ja se johtuu just elokuusta. Täytyy tunnustaa, etten kaipaa takaisin töihin, mutta niitä ihania ihmisiä koulussa olis kyllä kiva nähdä. Seuraan joka päivä myös Suomen uutisia, siinä toinen syy, miksi kouluasiat aika ajoin palaavat mieleen. Ja toivon sydämestäni voimia ja jaksamista kaikille töihin palaaville ❤️❤️❤️ Aika sekavalta näyttää Suomen syksyn alun tilanne kouluissa tällä hetkellä, toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin.
Verovirasto
Verovirasto vaatii nyt ihan oman kappaleensa tässä tarinassa. Eilen saimme vihdoin mentyä sinne jonottamaan vaihtaaksemme pois Suomen osoitteen. Tietenkin jono on ulkona, kaikilla on maskit ja turvavälitkin suht ok, paitsi ei niin pitkät kuin postissa. (Luultavasti ko. virastoon jonottaminen hatuttaa kaikkia enemmän kuin postin jono.) Lisäksi jonottajille ei ole mitään auringonsuojaa, eikä meillä ollut kuin yksi puolen litran pullo vettä mukanamme. Eilen vielä sattui olemaan niin kuuma päivä, että siitä varoiteltiin ihan virallisestikin, jotain 36 astetta, mutta selvisimme. Ovella on pleksin takana yksi virkailija, joka ohjaa jokaisen yksitellen sisään tietylle luukulle ja huomauttaa, jos ei muista desinfioida käsiään. Sisään pääsee kerrallaan vain muutama asiakas ja siksi jonotus kestää niin kauan. Meidän osoitteenmuutokseemme meni puolitoista tuntia. Mukana piti olla kopio residenssidokumentista osoitteineen, sekä henkilökohtainen veronumero, s-postiosoite ja paikallinen puhelinnumero. Mutta nyt jossain vaiheessa saamme ne verkkopalvelun salasanat tähän omaan osoitteeseemme, eikä Suomeen, joten ei tarvitse luultavasti vähään aikaan jonotella verovirastoon. 👍🏽
Kalenterimerkintä tänä aamuna näytti oikein hyvältä.
Kuu ja koira
Tässä kaupungissa on todella paljon koiria. Emme henkilökohtaisesti tunne niitä tai omistajiaan, mutta olemme antaneet huviksemme koirille nimiä. Kadun toisella puolella parvekkeella köllöttelee usein Leo, hän on siksi Leo, koska on ihan Leon näköinen. Vastapäätä alakerrassa on Bim (koska sillä on mustat korvat), joka on aina ylitsevuotavan innoissaan, kun pääsee ulos ja haluaisi moikkailla kaikkia ihmisiä. Parin talon päässä meistä asuu ihan musta Jussi-koira, joka on saanut meiltä nimensä Wallanderin Jussin mukaan. Hän tykkää katsella kadun vilinää ja joillekin tietyille hälytysajoneuvoille aina ulisee. Sattuukohan sitä korviin jotkin taajuudet?
Tahtoisin palmuja!
On multaa, on ruukkuja ja joitain muita kasvejakin on tulossa tällä viikolla, enkä jo huomenna, mutta palmuja en ole onnistunut vielä netistä löytämään. Nyt ei vielä ole kuin Pullojukka ja Jukka. Kun kävelee kaupungilla, niin erilaisilla terasseilla ja ihan kadullakin näkee ruukkuihin istutettuja palmuja. Joku päivä mä vielä harjoittelen ensin kotona sanomaan, että anteeksi, mistähän nuo palmut on ostettu. Sitten rohkaisen mieleni ja kysyn.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 