Jotkut ovat joskus ihmetelleet meidän tiskikonetta. No, eilen se ei suostunut toimimaan, mutta tänään taas oli kunnossa. Homma alkaa siitä, että ottaa kaasupullon vierestä valkoisen neliskanttisen vadin, laittaa kaasun päälle ja vedenlämmittimen myös.
Kone pesee ensin lasit siinä veden valuessa vatiin ja huuhtelee ne samantien kuivausvaiheeseen. Kun vati on sopivan täynnä vettä ja lasit kuivumassa, lopetetaan vedentulo ja siirrytään muihin astioihin, jotka pestyinä kasataan tiskipöydälle odottamaan omaa huuhteluvuoroaan. Tämän jälkeen on vuorossa vedenlämmittimen sulkeminen, kaasun laittaminen pois päältä, vadin tyhjennys ja siirtyminen lasien kuivausvaiheeseen – aina pellavapyyhkeellä. Kun lasit ovat kaapissa paikoillaan, huuhdellaan muut tiskit, kylmällä vedellä näin kesäisin, talvella lämpimällä. Ja siinä ne sitten saavat kuivua ihan itsekseen. Paitsi ruoanvalmistusastiat, jotka kuivataan eri pyyhkeellä kuin lasit. Ihanan vanhanaikaista, ja kertoo omaa kieltään siitä, ettei todellakaan ole kiire mihinkään. Minä olen tiskikone, ja tykkään hommastani ja mieheni on ruoanlaittokone. Toimii!
Haikarat härnäävät
Olen ilokseni huomannut, kuinka kattohaikarat nykyään lentävät jopa aika matalalta tästä meidän talon yli. Muutamana iltana olen oikein istunut puhelin tai padi kuvausvalmiina, että saisin videota niistä. Ja sitten, kun luovutan joko siksi, ettei pinna riitä, tai puhelimesta loppuu akku, niin sieltä se ihana haikara liihottaa ihan läheltä. Lento näyttää verkkaiselta ja rauhalliselta menolta, mutta vauhti on kuitenkin niin luja, ettei siinä enää ehdi kaivaa puhelinta esiin, jos se ei ole valmiina. Ärsyttävää! Mutta ehkä vielä joskus onnistun. Riistakamera tietty olisi yksi vaihtoehto, mutta luultavasti sinne taltioituisi satoja lokkien lentoja…
Vitsin verovirasto
Pitäisi päästä veroviraston verkkoportaaliin vaihtamaan Suomen osoite pois ja tämä osoite tilalle. Siihen tarvitaan numerokoodi, joka tilataan veroviraston verkkosivuilta, eikä sitä voi saada sähköisesti, vaan se tulee aina paperipostina. No, kun siellä on vielä meidän suomalainen osoite, niin se tietty menee Suomeen. Onneksi entisessä asunnossamme asuu meille tuttu ihminen, joka voi sitten kuvata numerokoodin ja lähettää kuvan, mutta kyllähän tällainen kestää aikansa. Yhdeksänkymmenen päivän raja, jolloin tämä pitää olla tehtynä menee umpeen syyskuun alussa, eiköhän tässä vielä ehdi.
Taulun kehystäminen
Toiselta puolen kaupunkia löytyi hyvien neuvojen ansiosta kehystysliike, jossa viimein saimme Suomesta tuodun maalauksen kehystettyä. Kyseessä on Eija Kylliäisen teos, joka on noin metri kertaa metri kooltaan, ja jouduimme tietenkin ottamaan edelliset kehykset pois, että niin suuri taulu olisi ollut mahdollista kuljettaa. Se vaan ihmetyttää, että miksi ihmeessä Suomessa kaikki maksaa niin paljon! Olen ymmärtänyt, että tuollaisesta työstä saa siellä maksaa satoja euroja, korjatkaa, jos olen väärässä, täällä hinta oli 28€.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 