Aamu

Rakastan aamuja täällä. Kun istuu varjossa juomassa kahvia ja aurinko vähitellen alkaa lämmittää varpaita. Lisäksi olen aina haaveillut, että näkisin kodin ikkunasta palmuja, no, keittiön ikkunastapa näkyy, ja meri myös, tai oikeammin joen alkupää, mutta mereen se joki vie.

Ilta

Eilen illalla kävimme pitkästä aikaa ulkona syömässä. Kaupungilla oli varmaan mukavaksi viilentyneestä illasta tai perjantaista johtuen todella paljon porukkaa, mutta ei turisteja, vaan paikallisia perheitä, eri ikäisiä pariskuntia ja paljon lapsia. Normaalisti tähän aikaan vuodesta kuulee paljon eri kieliä, ja porukkaa on ihan liikaakin, nyt vain portugalia ja sopivasti porukkaa, ja koska kaikissa paikoissa on turvavälit pöytien väleissä, niin enempää ei olisi mahtunutkaan. Vanhan, tutun pizzerian vanha pappakin vielä vaan tekee töitä, luulen, että ikä alkaa olla jo lähellä kahdeksaakymppiä, onneksi hänellä on apunaan muitakin työntekijöitä. Pöydän pinta desinfioidaan ennen uuden, paperisen liinan laittamista. Ja ensimmäistä kertaa olin vahingossa menossa sisälle veskiin ilman maskia, onneksi Jouni huomasi asian ajoissa ja muistutti.