Hiljaista on. Sekä katukuvassa että rannalla. Emme käyneet kuitenkaan rannalla, vaan hieronnassa. Sabai Thai-nimisessä paikassa, joka on tuttu jo kymmenen vuoden takaa. Vastedes siellä tulee käytyä säännöllisesti. Yupin, paikan omistaja, sanoi, että hiljaista on hänelläkin, vaikka hän tällä hetkellä on töissä 7 päivää viikossa. Rakastan kuitenkin hänen positiivista asennetaan, kun hän sanoi, että täällä minä olen joka päivä, ja jos ei tule asiakkaita, niin istun tässä – liikkeen edessä mukavalla sohvalla – ja katselen kaunista taivasta ja merta. Aina löytyy jotain hyvääkin…
Eilen aamulla kävin postissa lähettämässä yhden paketin Suomeen. Jono oli rakennuksen varjoisalla puolella, kaikilla odottajilla oli maskit naamallaan, ja aika hyvät välimatkatkin. Sisään pääsi kolme kerrallaan, virkailijoita oli pleksien takana kaksi, ja lattiaan oli merkitty paikka, jossa sen kolmannen asiakkaan pitää odottaa. Minä odotin väärässä paikassa, oven suussa nimittäin, ja minut ystävällisesti ohjattiin merkittyyn paikkaan. No tottakai, älysin sitten itsekin, ettei ovensuussa voi seistä kukaan, koska edellisten pitää päästä ulos. Oikein huonosti liikkuvat postiin menijät saavat mennä jonon ohi, huomasin, en tiennyt ennen, mutta sekin tuntuu ymmärrettävältä, kun tuonakin aamuna saattajan kanssa liikkuva, kahta kyynärsauvaa apunaan käyttävä, erittäin hitaasti ja vaikeasti kävelevä vanhempi rouva vain meni jonon ensimmäiseksi. Saattaja jäi ulos odottamaan.
Sitä vain en käsitä, että miksi tuo ulkona jonottaminen kesti tunnin! Jokaikinen kerta, nimittäin, kun olen kävellyt tuon kyseisen postin ohi, niin aina ulkona on hurjan pitkä jono. Sisään saattaisi pienillä uudelleenjärjestelyillä saada mahtumaan pari virkailijaa lisää. Tämän postiseikkailun koin tässä ihan meidän lähellä olevassa pikkukonttorissa. Pääpostiin en ole vielä uskaltautunut.😂
Postista päästyäni näin pienen kolarin. Kuvassa oikealla oleva auto tönäisi kuvassa vasemmalla olevaa autoa takaosaan kääntyessään vasemmalle. Kuljettajat nousivat autoistaan ja jättivät kärrynsä juuri kuvanmukaisille paikoille, siis melkein keskelle tietä. Muut autoilijat sitten parhaansa mukaan väistelivät heitä, ja risteys oli vieläkin hankalampi vasemmalle kääntyville. Lisäksi valkoisen auton kuljettajan vierestä nousi tosi vihaisen näköinen rouva, joka jatkoi matkaansa kävellen. Rouva ei selvästikään halunnut jäädä setvimään ja selvittämään miehensä aiheuttamaa kolaritilannetta. En jäänyt minäkään pitempään katselemaan, joten ei ole aavistustakaan, tarvittiinko paikalle poliisin apua, vai saivatko ukkelit keskenään selvitettyä. Käsittääkseni täällä kutsutaan poliisit paikalle tosi herkästi. Albufeirassa, joka on miltei pelkästään turistikylä, olivat alakomaalaisturistit ryhdistäytyneet hankkimaan itselleen sakkoja, koska he eivät olleet käyttäneet maskeja sisätilassa, eivätkä kehoituksista huolimatta niitä suostuneet laittamaan. Lisäksi alkoholia oli nautittu kadulla, mikä on nyt pandemian aikaan kielletty. Uutinen (engl.)
Vihdoinkin – basilikaa, ruohosipulia ja timjamia – hankittu ruokakaupan hyllystä ja istutettu multaan eilen. Toistaiseksi ainakin näyttää ihan hyvältä, eli taitavat juurtua noihin ruukkuihin. Siinä kohdassa en vain eilen taas ajatellut nokkaani pidemmälle, kun lähdin hankkimaan paria multapussia noin kahden aikaan iltapäivällä. Pakkoko sitä on saada täyshiki itselleen, siis just kaikkein kuumimpaan aikaan päivästä lähteä multaostoksille? Mutta sellainen mä olen, kun saan päähäni tehdä jotain just nyt, niin teen kans. 😂
Mikin kirjoituksia Portimãosta 