Täällä ei juhannus kummemmin näy kaupungilla tai missään. Paitsi meillä neljällä suomalaisella eilen, kun olimme juhlimassa mahtavan hyvän ruoan kera mukavassa seurassa eilen.
Olen tehnyt elämäni ensimmäisen verkkokauppaosstokseni portugaliksi, maksanut portugalilaisen pankin kortilla, ja vastannut s-postiin, jossa ilmoitettiin, milloin lähetys saapuu. Ja minun ollessani manikyyrissä ja pedikyyrissä hemmoteltavana oli meille kannettu kahden miehen voimin isoin ikinä näkemäni laatikko. Oli kuulemma ollut hankalaa saada sitä mahtumaan ulko-ovesta sisään.
Ja sieltähän ne ihan oikeasti tulivat, tilaamani parvekekalusteet. Ainoa huoleni oli, että kalusteet olisivat liian kevyitä niin, että tuuli heittelee niitä minne sattuu. No eivät ole. Sen olivat havainneet myös työmiehet, jotka laatikon tänne kantoivat.
Seuraavaksi rupean hakemaan verkkokauppaa, jossa myydään kotiinkuljetuksella painavia, isoja, savisia kukkaruukkuja ja multaa. Sitten pääsen istuttelemaan kaikkia kasveja. Toistaiseksi kun ei ole kuin ihan muutama kasvi, ja haluaisin niitä PALJON.
Tänä aamuna viereisen talon katolla oli reviirinäytelmä. Kattohaikara oli asettunut paikalleen, katolle, ja lokit olivat tämän paikanvalinnasta täysin eri mieltä. Yllättävän pitkään haikara jaksoi väistellä hyökkäileviä lokkeja, ennenkuin luovutti.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 