Karanteeni on ohi

Ensimmäiseksi kävin luottokampaajallani, ihana Eva, Cap Verdeltä kotoisin oleva perheenäiti, joka on todella taitava näiden letitysten kanssa.

Lähdin aamulla kymmeneksi menemään tuohon kymmenen minuutin päässä olevaan salonkiin, en laittanut maskia naamaani, koska nyt en enää ole karanteenissa. Vastaan tuli sekä maskillisia että maskittomia ihmisiä, ja tuli tunne, että mullakin pitäisi olla nyt maski päällä. Sisätiloissa täällä kuitenkin on pakko pitää maskia koko ajan, joten ennen kampaajalle sisään menemistä vedin sen naamaani. Ja istuin koko operaation ajan (5 tuntia) maskissa, kuten myös Eva oli. Tuntuu turvalliselta, että täällä on niin tarkkaa. Mihinkään sisätilaan ei saa mennä ilman kasvomaskia. Eihän se suojaa, mutta estää tartuntoja. Ja kun kaikilla on maskipakko julkisissa sisätiloissa, niin on se turvallisen oloista.

Kaupungilla kiertää päivittäin autoja, jotka jakavat megafoni-infoa. Päivittäin tästä meidän ohitse ajaa auto, joka kuuluttaa corona-tietoa ( pieni videopätkä) ja kuulutukset kehoittavat pysymään kotona (fica em casa), pitämään maskeja ja turvavälejä. Jännää on se, että tällaisen todella tehokkaan infon ja valvonnan myös luulisi aiheuttavan jotain sotatila-ahdistusta, mutta mulla se on mennyt päinvastoin. Tulee turvallinen tunne. Ja sitten ihmiset vielä näyttävät tottelevan.

Huomenna on sitten edessä vähän pidempi kävely tuolla ulkomaailmassa, jatkan havainnointia, ja noudatan määräyksiä.