Näin unta

Ja jopa muistankin sen…

Olin menossa autolla töihin, mutta tiesin, ettei sinne kovin lähelle päässyt parkkeeraamaan, joten jätin autoni jonkin matkan päähän jonkun ostoskeskuksen parkkihalliin. Päästyäni ulos ja ylös parkkihallin uumenista, tajusin, etten tiennyt, mihin mun pitäisi mennä. Yritin päätellä suuntia ja lähdin kävelemään kapeaa, keskiaikaisten rakennusten reunustamaa katua. Ihmettelin, kuinka en ennen ollut huomannut, että ihan koulun lähellä on niin valtavan hienoja, korkeatornisia rakennuksia, kuin kuuluisia goottilaisia kirkkoja vieri vieressä.

Tie nousi aina vain ylöspäin, välillä tuli vastaan kapeita kiviportaita, ja ajattelin, että olen nyt menossa liian ylös. Päätin silti jatkaa eteenpäin, koska korkealta varmaan näkisin alas, missä koulurakennus on. Epäilin eksyneeni suunnasta.

Yhtäkkiä seuraani liittyi nuoruudenystäväni, jota en ole vuosiin oikeasti tavannut, mutta kylläkin seurannut hänen somepostauksiaan. Hän oli myös tulossa samaan kouluun opettamaan, joten jatkoimme matkaa yhdessä ja pääsemmekin aina vuoriston huipulle asti. Ei sieltä mitään koulua näkynyt, saatika edes kaupunkia, vaan huimat maisemat vuoristoa, jonka keskellä todella syvällä oli valtaisa vuoristojärvi.

Oli siis pakko lähteä takaisin alaspäin, mutta päätimme yhdessä, että tänne kyllä tuomme oppilaat retkelle, kun on niin hieno paikka, eikä edes kaukana koulusta. Lisäksi valitsimme eri reitin, ja maisema alkoi taas muuttua kaupunkimaisemmaksi. Samanlaiseksi vanhanaikaiseksi kaupungiksi kuin aiemminkin.

Eräästä kapeasta kadunkulmasta pilkahti koulurakennuskin, moderni ja matala laatikkomainen rakennus, ja vaikka se näytti olevan kaukana, jatkoimme siihen suuntaan. Ja koko ajan alamäkeen, kapeita katuja, kiviportaita ja porttikäytäviä.

Alhaalla huomasimme, ettei koululle päässytkään sitä kautta, koska välissä oli vettä, ja paljon, ihan kuin suuri, leveä joki. Joen rantaa saattoi jatkaa jalan hiukan matkaa, mutta pian oli pakko mennä taas sisemmäksi kaupunkiin kapeita kiviportaita pitkin.

Jouduimme kortteliin, jonka norjalaiset kerjäläiset olivat vallanneet, he kulkivat siellä miltei alasti vain joihinkin lannevaatteisiin tai kaapuihin pukeutuneina. Yksi mies lähti meidän mukaamme, yrittäen koko ajan pyytää rahaa. Se tuntui epämiellyttävältä.

Kun norjalaiskortteli jäi taakse, mies, joka kulki edelleen mukanamme, puki päälleen ihan tavalliset nykyaikaiset farkut ja jonkun pusakan, tervehti vastaantulijoita, ne olivat hänen tuttujaan, ja jäi heidän kanssaan viettämään aikaansa.

Myös vanhanaikainen kaupunkimaisema muuttui, oltiin nykyajassa, koulua ei kylläkään löydetty, mutta muistan ihmetelleeni unessa, että kuinkahan löydän autoni?

P.S. Kuvat hain vapaasta kuvahausta, varsinkin kaksi ekaa kuvastavat unen tunnelmaa, kolmas ei niinkään, mutta tuollainen vaate kerjälaisellä oli yllään ennen farkkuja. Mutta miksi he olivat norjalaisia? Kyllä olet ovat kummallisia. 😂