Piti poistaa se eilinen kirjoitus, kun onnistuin jotain sähläämään siinä. Tässä alla tulee nyt samat jutut uudestaan, joten te, jotka jo ehditte nähdä sen eilisen, voitte lopettaa lukemisen tähän. Piste.
Jaaha, aika taas avata tämä kesäinen päiväkirjani. Mennään lomaa jo yli kahdenkymmenen päivän ja elämä on mukavaa. Kuten kaikki varmasti tietävät, olen taas suosikkikaupungissani Portimaossa, nyt kolme päivää ihan yksikseni, joten on aikaa kirjoitella… Aikaa ja aikaa… Jounin lähdön jälkeen tänään on ollut ihan tajuttomasti aikaa, mutta mitään en ole saanut aikaan. Se on kummallista. Säitä vaan olen zoomailun tässä terassilla, kun ne vaihtuvat vähän väliä, ja kirjoitellut ihmisille Suomeen.
Ja outoja ovat nämä säät olleetkin, saman päivän aikana todella monia eri taivaan värejä, välillä vähän vettä ja taas välillä kuumaa aurinkoa. Mutta kaverini lokit eivät paljoa noista vaihteluista näytä piittaavan.
Ja internet – en millään tulisi toimeen ilman tätä! Kun entisen naapurin kanssa voi juoruilla kaikkea, esim. mitä aikoo syödä, ja mitä huomenna tehdä, tai vaihtaa kuulumisia rakkaiden lasten kanssa tuonne toiselle puolelle Eurooppaa… Hienoa!
Koko ajan pyörii mielessä, että kuusi vuotta vielä, sitten pääsee muuttamaan. Siinä pitäisi ehtiä opiskella kieli, käydä pari kertaa vuodessa käytännön kursseilla täällä, ja jatkaa opiskelua. Ja kuitenkin – elämä voi yllättää, eihän sitä koskaan tiedä, mitä huomenna tapahtuu, mutta haaveita pitää olla, siitä olen varma!
Ja tässä tää haaveilee kirpparilta ostetussa kahden euron hupparissa, aamupäivällä nimittäin kun satoi, niin sain heräteostosfiiliksen, kun tuli vähän kylmä, eikä ostos ollut hinnalla pilattu.
Nyt on pää avattu – siis tähän kirjoittamiseen taas tällä lomalla – toivottavasti joskus syntyy vielä lisää ajatuksia kirjoitettavaksi.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 