Yksi suurimpia herkkujani on kookosleivät, pienet pallerot, jotka maistuvat kahvin kanssa taivaallisilta. Ja ihmeellistä on, että vasta tänään nautin ensimmäiset sellaiset, sekä vuorenvarmaa, että laihtuneena en lomalta palaa, mutta sitä en mieti nyt vielä, syksy on taas sellaista kurjuuden aikaa, että voi miettiä nautintojen minimoimistakin.
Ja hitsi, kun kävin keväällä oikein kurssiakin tämän blogityökalun oppimiseksi, eikä ole tainnut mitään jäädä päähän, kun tää on tällaista kokeilua tämän kanssa. Nuo sanat hyppelehtivät hassuihin paikkoihin kuvan vieressä.
Siivoamisesta: Olen joskus ennenkin maininnut, että etelässä siivoaminen on hauskempaa kuin Suomessa. Tätä hauskuutta olen tänään harrastanut, ja ollut jo kahtena päivänä peräkkäin pois rannalta, joten huomenna aion mennä, sillä meren äärellä sielu lepää ja läski ruskettuu. Ja ruskea läski on kauniimpaa kuin valkoinen.
Siinä on mottoni ollut jo monta vuotta ja samaan malliin jatketaan.
Surettaa vaan, kun suomalaisia jatkuvasti rankaistaan huonoilla säillä. Se on epäreilua!
Ja sitä vielä ihmettelen, että miksi edelleen aina välillä työasiat palaavat mieleen, luulisi niiden jo vähitellen hautautuvan Atlanttiin, onkohan tämä ikäkysymys?
Mikin kirjoituksia Portimãosta 