Ranta-ajatuksia

Hiphei!

Nyt alkaa Atlantti olla niin lämmin, että siellä voi kelluskella aivan rauhassa. Rantaelämä on siis mallillaan. Lisäksi Jouni löysi netistä kalastajille tarkoiteltun sivuston, jossa joka päivälle on tiedot siitä, miten tuo meri nousee ja laskee. http://www.tides4fishing.com/pt/faro/portimo

Tietenkin nyt jäi pois se jännitys, ettei ikinä tiedä, pääseekö reitin kävellen vai ei, mutta toisaalta on kiva, kun voi etukäteen suunnitella, minkä kävelyreitin valitsee.

Ah, internetin ihmeellinen maailma! 

Superkuu kyllä aiheutti aikamoisia aaltoja ja nopeita vedenkorkeuden vaihteluita, ei tullut edes käytyä uimassa, koska aallot olivat hurjia, mutta nyt on kaikki toisin, katsotaan vaan taulukosta, mihin kellonaikaan kannattaa lähteä rannalle! Hih!

Itse uimaan menossa aallokon sekaan on monia erilaisia tekniikoita, niitä on hauska rannalta seurata. Monien suosima tekniikka on sellainen, että kun on menossa veteen ja tulee iso aalto, kääntää sille kylkensä tai selkänsä, niin ei lennä nurin aallon voimasta. Jotkut hyppäävät suoraan aallon sisään ja siitä läpi, toimiva tekniikka sekin. Noissa aalloissa on yksi vaihe, jota kutsun ’hiekkaa housuihin’-kohdaksi. Kun aalto alkaa murtua ja kohista vaahtopäisenä, se pyörittää pohjan hiekkaa niin, että jos siinä vaiheessa seisoo sen kohinan keskellä vettä vyötäisiin asti, saa varmasti simmarinsa täyteen hiekkaa. Pyörre saattaa kyllä olla sen verran kova, että se riisuu housut kokonaan, on sellaistakin nähty ja koettu! (Tällaisesta minulla ei luonnollisesti ole kuvamateriaalia.) Kun ’hiekkaa housuihin*-vaihe on onnellisesti ohitettu, ovat aallot ehjiä ja ihania kelluskella, Samanlaisen taistelun aallokon kanssa saa sitten tehdä vielä poistullessaan, jos ei joku laine satu sopivasti viskaamaan uimaria matalaan rantaan. ja kyllä on hauskaa!   

Tänään taulukko näyttää, että vesi on alimmillaan klo 12.50., joten hyvin ehdimme kävellä koko reitin suosikkipaikallemme asti, vaikka nyt vasta puolen päivän aikaan tässä aamukahvia nautitaan. Onhan se aika hassua, että vaikka rantaa on kilometritolkulla, niin aina kuitenkin mieluiten menee samaan paikkaan makamaan, sitä vissiin vanhemmiten urautuu jotenkin. Toisaalta on kyllä hyvä tietää, mitä veden alla on, eli mistä on hyvä uida, monissa paikoissa kun on kivikkoa piilossa veden alla. 

Kylläpä meri, ranta ja uiminen nyt kirvoittivat ajatuksia, tuntuu ihan siltä, että tässähän ollaan lomalla!