Onpahan mennyt aikaa, kun olen viimeksi jotain kirjoitellut, mutta tyttäreni aktiiviset ja ihanat blogipäivitykset antavat minullekin energiaa kirjoittaa kaikenlaista.
Siis vihdoin, loma! Tässä iässä pitäisi jo osata tuolla töissä edes joskus sanoa EI, mutta on se vaikeaa. Ja tuloksena on KAAMEA VÄSYMYSTILA. Sitä nyt hoidetaan etelän lämmössä, ja toki paranee, tietenkin!!
Ja kun nyt istun Portimaon kaupungissa, keskellä tavallista elämää kerrostaloasunnon parvekkeella, niin kuulen vastapäisen talon parvekkelta puheensorinaa, vastapäiseltä tontilta romanilasten iloisia kiljahduksia ja ilma on kuin silkkiä vaan, lempeää ja pehmeää, niin voimaudun.
Enkä yhtään taas muistanut, miten helppoa on sekin, että menee mihin vaan kahvilaan, baariin tai ravintolaan, nin vessoissa on liiketunnistinvalot – tämä kokemus tänään keskustassa. Tosin pitemmällä istunnolla joutuu tekemään jumppaliikkeitä, kun valot sammuv
at kesken kaiken.
Mutta nyt täällä alkaa jo olla pimeää, Suomessa ei ole, kirjoittaminen ja kaikien virheiden oikolukeminen vie liian paljon enegiaa, kun en osaa sokkokymmenjärjestelmätekniikkaa, joten satsaan huomiseen päivään ja auringon valoon.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 