Kesä lopuillaan?

Ja mikä siinäkin sitten on, että kesä muka loppuu siihen, kun koulut alkavat? Ihan hyvin voi vielä koko elokuu olla lämmintä ja monilla tämä elokuu onkin lomakuukausi. Eli markkinamiesten harhautusta koko homma. Kun ”koulut alkavat – syksy saa” – tyyppiset mainokset alkavat pyöriä joka tuutista, niin niihin alkaa itsekin uskoa. Ei pitäisi!

Paljon kuitenkin on tänä kesänä tullut tehtyä, ja paljon toki tekemättä! Ensimmäiseksi tulee mieleen, että olen rentoutunut, luonut, toki myös juonut, mutta tuo edellinen sana ei ole lyöntivirhe, tutustunut uusiin, mukaviin ihmisiin, saanut nukkua tarpeeksi, saanut aurinkoakin MELKEIN tarpeeksi ja nautinut tästä kesästä. Ja tekemättä ovat tietenkin suursiivoukset ja ikkunoiden pesut sekä kaappien raivaukset ja muut sellaiset ikävät sisätyöt, koska niitä ei vaan ole voinut tehdä, koska kesällä ei voi olla sisällä.

Kunhan syksy saa, eikä enää voi istua ulkona partsilla esim. kirjoittelemassa tällaisia ilman, että sormet (ja mahdollisesti myös tietokone) ovat kohmeessa, niin eiköhän sitten ole aika siivousten yms. ja koko kämppä varmaan saa taas uuden väri-ilmeen syksyn tulon kunniaksi. Saan usein huijattua itseni siivoamaan sillä, että siivouksen jälkeen saa sitten vähän sisustaa, joko muutella huonekalujen paikkoja, vaihdella verhoja, asetella erivärisiä kynttilöitä ympäri kämppää tulevaa pimeyttä vastustamaan tai ommella jonkun uudenvärisen tyynyn olkkarin sohvalle.

Ilo on loppujen lopuksi kiinni aika pienistä asioista, olen todennut. Ja värit ovat niin tärkeä asia tässä pienten asioiden listassa.

En esimerkiksi koskaan illalla voi päättää, mitä laitan seuraavana päivänä töihin päälleni, koska en tiedä, millainen fiilis on aamulla. Uuteen päivään haluan aina herätä uutena, ja sitten vasta päättää, mikä on päivään sopiva villapaidan tai -sukkien väri. Minulla täytyy olla se valinnan mahdollisuus aina uuden päivän alussa, koska se on hauskaa!

Sellaisista pienistä asioista saan voimaa olla huomaamatta – tai ainakin jatkuvasti ajattelematta – että olen tässä työläisen uraputkessa ollut kohta 30 vuotta. No, en nyt ihan vielä niin kauaa, mutta muutaman vuoden sisällä!

Ja näin ajatukset sopivasti siivittyvät tuonne työelämän suuntaan, mutta silti on vielä kesää jäljellä. Huomenna Sipoon Teatteriin katsomaan Shakespearea sateessa, sitten taas ihan vapaita päiviä aina ensi maanantaihin. Ja nämä viimeiset vapaat luultavasti sisältävät virkkausta, viinin juontia, viimeisiä auringonsäteitä, viileitä iltoja ja villejä unelmia eläkepäivistä!