Ei kai blogin artikkelin otsikko voi olla ”Rakas päiväkirja”, koska päiväkirja on salainen, blogi julkinen. Mutta saattoihan sen päiväkirjan lukko, se mahtavan murtovarma pikkuruinen hökötys, joskus jäädä ihan vahingossa auki. Ja saattoihan joku joskus ihan vahingossa lukea sitä päiväkirjaa, siitä saattoi melkein vahingossa syntyä jopa keskustelua tai parhaimmassa tapauksessa ihmissuhde. Joten olkoon otsikkona tuo ”Rakas päiväkirja”, kun just siltä tuntuu!
Kun näin yölläkin on vielä melko lämmintä, ja itsekseen istuskelee parvekkeella, niin ajatuksia vain risteilee päässä ja aika hullua tässä olisi ruveta itsekseen juttelemaan, niin seniili vanha ämmä en vielä ole, joten ihanaa kirjoittaa!
Päässä pyörivät vuorosanat, itsetuntoasiat, odotus, kaikki käytännön jutut ruohonleikkuusta aina Pariisiin ja liiman pitävyyteen – eli taas ollaan teatterimaailmassa. Odotan jo ensi-iltaa hurjasti, se on ylihuomenna, sitten kaikki vaivannäkö muuttuu todeksi. Ja se on ihanaa!
Ja voi että nautin tästä lämmöstä! Viime kesän poissa Suomesta olleena en osaa vielä oikein uskoa, että tämä on totta! Tajusin juuri tänään, etten ole vielä kertaakaan käynyt uimassa tänä kesänä! Miksi? Jos olisin ollut etelässä olisin uinut jo vaikka kuinka. Mikä se on ihmisessä, että jumittuu kotiinsa, ei saa aikaiseksi lähteä rannalle ja uimaan, näin mulle on nyt käynyt, ja siitä olen kyllä itselleni vähän vihainen. Mutta jos ilmoja pitelee, niin ensi viikolla menen!
Eli rakas maailmanlaajuinen päiväkirjani, nyt on aika ruveta nauttimaan. Syödä (kallista) tötteröjäätelöä, ottaa kylmä olut, pulahtaa vaikka Vantaajokeen, lähteä liikkeelle ja nauttia tästä kesästä!
Ja jos ensi viikolla vielä on tällaista kotijumitusta, niin varmaan tämä päiväkirjani sitten vähän muistuttaa minua aktiivisemmata elämästä.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 
Kiva vihje, mutta kyllä mulle ihan stadikka tai Vantaajokikin käy. Luulen, että nuo pitemmät reissut jäävät elokuulle, sen verran olen kiinni tuolla teatterissa, esitykset ke, to la ja su joka viikko koko heinäkuun. Stadikassa on nostalgiaa, mä jotenkin tykkään siitä, aikoinaan, kun asuimme Paciuksenkadulla, tuli seillä makoiltua ja uitua paljonkin, nyt vain odottelen aurinkoa.
Vihjeeksi voisin sanoa että sillä”omenapuu”kaverilla on pihalla oma uima-allas… tosin on sinne matkaakin mutta jos kovasti mieli tekis=)