Voi tätä mun kesää!

Kun blogin otsikkokin on niin kesää, niin kesää – ja tällä hetkellä vaan mietin Bajamajan siivousvälineitä ja repliikkejä ja kohtausten sisältöjä ja sitä, että puvut on vissiin jo ommeltu – ainakin mun osaltani!

Eli ensi-ilta lähestyy, teatterilla huudetaan, näyttelijät toinen toisilleen ja ohjaajakin vielä. (Vain jälkimmäisellä on mun mielestäni oikeus siihen!) Vai olenko väärässä? Enkö haluaisi itsekin HUUTAA ja RÄHJÄTÄ?? Tottakai haluaisin – ehkä mun vaan pitäis opetella sitä taitoa uudelleen, taitoa, jonka ainakin omasta mielestäni osasin oikein hyvin, kun lapset olivat pieniä.

Mikä se on tässä ikääntymisessä, ettei vaan enää jaksa korottaa ääntään kovinkaan usein? Tai ehkä sitä välttää konfliktitilanteita, en tiedä, tai ehkä se on vaan laiskuutta tarttua hetkeen ja elämään!

Hahaa – pohdiskelua!!
Pohdiskelusta huolimatta on hyvä fiilis!