Ah! En ole ennen kokenut vastaavaa maalausrupeamaa. Olin Beowufilla n. klo 12.30 ja aloitin ponnekkaasti esiintymislavan siivoamisesta, koska se piti saada maalattua mustaksi. Hyvin meni, mutta nyt olen omin silmin nähnyt, kuinka maali kuivaa. Oli nimittäin niin kuuma, kun aurinko helotti siihen lavalle, että aina tummien pintojen päälle maalitelan veto aiheutti sen, että välittömästi rupesi höyry nousemaan, ja hajukin oli sen mukainen, öljyliukoinen maali!
Ja se meidän ikioma teatterivästäräkki tietenkin meni tepsuttelemaan ja pyrstöään keikuttelemaan sille maalatulle pinnalle. Yritin nätisti sanoa sille, ettei ehkä kannattaisi, koska jalkoihin voi tarttua jotain myrkkyä, mutta ei se ymmärtänyt, hetken aikaa käveli maalaamattomalla alueella ja palasi takaisin, mutta eihän tuollaista tuttua kaveria voi väkivaltaisesti poiskaan häätää.
Ajomatkalla kotiin mietin, että olisi ehkä voinut käydä haistelemassa raikasta meri-ilmaa hetken ennen kotiin lähtöä, mutta ei kai nuo nykyiset maalit enää humalluta! Ainakaan mitään ei sattunut, onneksi!
Mutta sitä en yhtään ihmettele, että maalareilla on usein juopon maine, oli nimittäin pakko mennä ostamaan muutama kylmä olut tuohon keikan päälle, aah!
Huomenna on jännä päivä, kuopus lähtee ensimmäistä kertaa ulkomaille ilman mammaa! Jännitin kovasti, kun esikoinen aikoinaan teki saman, hän oli poissa n. puoli vuotta, onneksi tämä toinen on nyt vaan viikon ja pysyy Euroopan puolella. Mutta on se silti jännää ja niin kovin hienoa!
Ihmisten pitää matkustella pois täältä Suomesta, että saa vähän etäisyyttä tähän kaikkeen, olen tosi vankasti sitä mieltä. Täällä jotenkin nurkkakuntaistuu sellaiseksi peräkammarin pojaksi tai tytöksi. Se voi olla meille suomalaisille tyypillistä vähän eristäytyä ja olla omissa oloissaan. Ainakin minun ikäisilleni, onneksi nuoriso on aktiivista!
Ja onneksi vielä tänään on lämmintä, tästä nautitaan nyt, ja pelolla odotetaan sääennusteiden lupaamia sateita ja lämpotilan laskua ensi viikolle.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 